Suomi / English / Русский
BoulderSaimaa
BoulderSaimaa
16.05.2016

Kiipeilyn etiikka - Däp syndicate


Teksti: Tuomo L (risut & ruusut: tuomoätbouldersaimaa.fi)

Kuvat: Tuomo & Marko Kauko (markokauko.com

 

Nyt tarkkana! Kiipeilyn etiikka on jatkuvalla koetuksella ja sen turvaamiseksi tarvitaan juuri sinun tarkkaavaisuuttasi! Säästä siis itsesi ja kaverisi noloilta sosiaalisilta tilanteilta ja ota selvää mistä däpissä on kysymys!

 

Mikä on däpi?!

Boulderoinnissa däpillä tarkoitetaan kiipeilijän suorituksen aikana tapahtuvaa tahatonta kosketusta patjoihin, maahan, spottaajaan, puihin tai muihin objekteihin, jotka eivät kuulu alkuperäiseen ensinousijan kiipeämään reittiin.

Däpin määritelmä tuntuu vaihtelevan melko paljon riippuen kiipeilijästä ja alueen kiipeilykulttuurista. Toisaalla löysänä roikkuvan lahkeen pienikin hipaisu patjaan saa spottaajan rääkäisemään kuuluvasti ”DAB!”. Toisilla suhtautuminen däpeihin on luvalla sanoen hieman väljempi. Linkatun videon kohdassa 2:20 alkaen selviää, miksi tämä video on valittu esimerkiksi tämän tekstin yhteyteen. ;)

Mitä väliä?

Spottaajan käden kevyesti koskettaessa kiipeilijään kesken suorituksen ensimmäinen ajatus saattaa olla, että eihän se vaikuttanut mitenkään itse suoritukseen. Ettei siitä ollut hyötyä suorituksen tekemisessä. Ehkäpä suoritus voidaan siis hyväksyä ja pitää reittiä kiivettynä? Ehkäpä.

Tämä houkutteleva logiikka ei kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua. Jos kerran ”pieni” däpi hyväksytään, niin mihin raja vedetään? Onko se, että sormen paksuinen risu osuu jalkaan niiden irrottua seinästä hyväksyttävää? Ehkäpä silloin myös ranteen vahvuinen puu on ok. Kuka osaa sanoa milloin däpi vaikuttaa kiipeilyyn?

Asiaan saataneen selvyys vain toteamalla, että kiipeilijän lähdettyä maasta ei häneen sovi osua minkään ulkopuolisen asian tai esineen ennen reitin toppausta. Näin määrittelemällä linjasta saadaan yksinkertainen ja selkeä.

Välillä däpejä näkee myös sisäkiipeilyssä. Toisinaan pari muuvia on tehty ja jalka nojaa edelleen patjaan. Harjoittelu on tietysti harjoittelua, eikä sisäkiipeilyyn pidä suhtautua liian vakavasti, mutta harjoittelustakin saa enemmän irti jos tekee muuveja ilman patjan tukea.


Puhe kiipeilyn säännöistä ja etiikasta on tietenkin turhaa jos et itse välitä millä tavoin saat reitin kiivettyä. Jos et julkaise kiipeilemiäsi reittejä missään on tietenkin oma asiasi millä tyylillä kiipeilet. Jos ”tyylillä” ei kuitenkaan ole väliä, miksemme saman tien ota tikkaita ja mene kivien tai seinien päälle niillä?

Erikoisimmaksi tilanne menee silloin kun kiipeilystä julkaistaan videoita tai kuvia, joissa däpi näkyy selkeästi ja silti reittiä sanotaan kiivetyksi. Tämän sanoessani nostan samalla käden pystyyn virheen merkiksi: tiukan määritelmän mukaan olen tehnyt tätä myös itse. Julkisia todisteita kaipaava voi katsoa tarkkaan videon esimerkiksi Molesterin viimeisestä muuvista. Onneksi olen myöhemmin onnistunut kiipeämään reitin parikin kertaa hieman maltillisemmalla svingillä.

Miten däpi vältetään?

Tee siis palvelus itsellesi ja kaverillesi ja säästäkää toisenne noloilta tilanteilta kun seuraavan kerran olette yhdessä boulderoimassa. Jos kaveri hosuu kruksissa jalat patjaan tai puuhun, toteat vain rehdisti kuuluvaan ääneen:

DÄP!

Näin kaveri voi tulla saman tien alas reitiltä ja yrittää tehdä seuraavalla yrityksellä kaikkensa däpin välttämiseksi. Onnistuneen suorituksen jälkeen on nimittäin paljon mukavampi istua terassilla ja kehuskella kavereille päivän onnistuneilla kiipeilysuorituksilla!

Joskus däpin välttäminen on ollut haastavaa myös ensinousijalle. Joutsassa sijaitseva Däp Syndicate on saanut nimensä kruksimuuvin heilahduksesta, jossa ensinousua yrittäneiden jalat osuivat kerta toisensa jälkeen puuhun. Tietojeni mukaan myös tämä reitti on nykyään kiivetty ilman puukosketusta, mutta hauska nimi on jäänyt elämään! Kiipeilijä Ilkka Unkuri ja kuva Marko Kauko.