Suomi / English / Русский
BoulderSaimaa
BoulderSaimaa
04.08.2016

Miten sää vaikuttaa kiipeilyyn?


Teksti: Tuomo

Kuvat: Tea Tanskanen

 

Varsinkin ulkokiipeilijöiden keskuudessa sää, lämpötila ja ilman suhteellinen kosteus ovat kestopuheenaiheita, joista keskustellaan viimeistään toisessa lauseessa esimerkiksi reissukuulumisia vaihdettaessa. Vaikka sisäkiipeilyä harrastetaankin määritelmän mukaisesti sisätiloissa on yleensä myös sisäkiipeily alttiina sääolosuhteiden muutoksille.

Vähemmän aikaa kiipeilyä harrastaneella saattaa keskustelua seuratessa mennä ajatus sekaisin. Puhutaan ilmankosteudesta, tuulesta, varjoisista sektoreista ja aina niin mystisestä kitkasta.

Miten lämpötila, ilmankosteus, tuuli ja muut sääolosuhteet sitten vaikuttavat kiipeilyyn? Miksi kiipeilijät kyttäävät säätä kuin Lemiläinen varhaisperunan viljelijä?

Säämies 

Jani Lehtola tunnetaan kiipeilypiireissä erittäin periksiantamattomana lajin harrastajana, joka on tehnyt kovia kiipeilysuorituksia ympäri Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Ranskaa. Janin tikkilistaltä löytyy mm. Voimasanat 8B+ ensinousu ja lukuisat muut kovat ensinousut pohjoisessa. Parhaiten Jani tunnetaankin sisukkaana projektien työstäjänä, jolle parin vuoden reitin yrittäminen vastaa hyvää alkulämmittelyä. Mainio henkilökuva Janista löytyy MTK:n blogista.

Jani & Springflo 8B Norjan Lofooteilla

Huhujen mukaan reittejä projektoidessaan Jani seuraa säätietoja erityisellä tarkkuudella. Mieheltä kuulemma löytyy tieto omien projektikivien ilmansuunnista, niille optimaalisista lämpötiloista, ilmankosteusprosenteista ja muista kiipeilyyn vaikuttavista olosuhteista.

Antaapa Janin kertoa miten sää vaikuttaa kiipeilyyn, monta sääpalvelua miehellä on käytössä ja onko kylmempi aina parempi?

Moi Jani! Mitäs Ouluun kuuluu ja miten kesätreenit ovat sujuneet?

Terve! Palasin juuri kotiin kesäreissulta Kreikasta. Yhdeksän päivää meni kiipeilemättä ja eilen tein ensimmäisen treenin loman jälkeen. Eihän se kovin häävisti kulkenut. Noin pitkän tauon aikana ehtii nahkat paksuuntua niin paljon, että tuntuu kuin olisi vanttuut kädessä kiivennyt (vanttuut = villalapaset toim. huom.)! Sormenpäissä ei paksun nahkan takia ole juurikaan tuntoa, jolloin kiipeily on aika vaikeaa. Muuten treenit ovat menneet ihan hyvin ja välillä tekee ihan hyvää pitää pientä taukoa treeneistä.

Mennäänpä sitten päivän asiaan! Varsinkin kaikki ulkokiipeilyä harrastavat seuraavat säätiedotuksia melko tarkasti. Osaatko arvioida miksi sinusta on tullut tavallistakin innokkaampi sään seuraaja?

Se varmaan johtuu siitä, että täällä Oulussa kiville pitää ajella aika pitkiä matkoja. Sitä olisi kivillä mieluummin silloin kun kelit on hyvät. Säätä seuraamalla ja projekteilla käydessä muodostuu tietty käsitys minkälainen sää on hyvä kullekin projektille.

Aika paljon ulkokiipeilyyn vaikuttaa myös sormenpäiden nahkan kunto. Jos on kiipeillyt paljon ulkona niin nahka on hyvässä kunnossa ja se antaa jonkin verran etua, vaikka keli ei aivan täydellinen olisikaan.

Kun helteistä ilmaa virtasi maahamme kaakosta nousivat päivälämpötilat meillä Lappeenrannassa yli hellerajan. Moni vähemmänkin aikaa kiipeillyt huomasi sen vaikuttavan kiipeilyyn myös sisällä. Kerrotko meille hieman lämpötilan vaikutuksesta? Entäpä kosteus? Miten ilman suhteellinen kosteus vaikuttaa kiipeilyyn?

Lämmin sää saa kiipeilijän ja varsinkin kädet hikoilemaan enemmän ja pehmentää nahkan. Kosteat kädet yhdistettynä pehmeään nahkaan saa kädet luistamaan otteilla helpommin.

Toinen merkittävä juttu on ilmankosteus. Se vaikuttaa kiipeilyyn melkein enemmän kuin pelkkä lämpötila. Melko lämpimälläkin kelillä voi kiipeillä kovaa jos ilma on kuiva ja tuulinen. Moni seuraa pelkästään ilman lämpötilaa, eikä huomioi ilmankosteuden ja tuulen vaikutusta kiipeilyyn. Ajatellaan että kun keli on viileää niin kulkee. Jos kuitenkin ilman kosteus on korkea niin ei varmasti kulje, ainakaan minulla! Kiipeilyn kannalta on hyvä jos ilman suhteellinen kosteus on alle 70%.

Onko kylmempi aina parempi? Missä menee oma ”pakkasrajasi”?

Itselleni varmaan paras on sellaiset 5 – 15°C. Kyllä sitä pystyy kylmemmässäkin vääntämään ja monesti kitkatkin voivat olla parempia, mutta mitä vanhemmaksi tulee niin sen enemmän aikaa menee siihen, että saa lihakset lämpimäksi ja miten saa sormet pysymään lämpimänä.

Tästä hyvänä esimerkkinä on tämänkeväinen Fontsun retki. Siellä oli alle viisi astetta lämmintä ja melko kylmä tuuli. Kyllä siinä aina muutama muuvi oli hyvä tehdä, mutta sitten kun kädet kylmenee niin nahka alkaa mennä lasiksi ja kitka heikkenee. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että kylmässä ei riitä lämpö sormenpäihin ja niissä ei ole yhtään kosteutta. Se heikentää kitkaa, joka tietysti vaikeuttaa kiipeilyä!

Se on näiden kelien kanssa aina sellaista optimointia. Toisaalta pitää olla viileää ja kuivaa että olosuhteet olisivat hyvät, mutta liian kylmä ja kuiva aiheuttavat myös ongelmia. Tietysti meitä on erilaisia kiipeilijöitä. Tuntuu, että varsinkin nuorilla kavereilla sormet soijaa vielä parin asteen pakkasessakin kun niillä on virtaa niin paljon! Se on vähän henkilökohtainen juttu.

Keväinen Fontainebleau ja Apothèose assis

Mitä palveluja käytät sään seuraamiseen?

Kelejä tulee katsottua aika paljon Forecasta. Myös ilmatieteenlaitoksen palvelut ovat aktiivisessa käytössä. Kivillä ollessaan seuraan säätä puhelimella. Kiipeilyn yhteydessä kun katsoo kosteustietoja ja vertaa sitä siihen miltä kivi tuntuu niin siitä nopeasti oppii, että mikä on projektille sopiva keli.

Käsitykseni mukaan olet  erittäin innokas kiipeilijä. Onko sellaista säätä, jolloin et lähde kiipeilemään?

Kyllä sitä toisinaan tulee hakattua projekteja vähän kelillä kuin kelillä ja treenattua vähemmän sisällä. Toisinaan taas katsoo kelejä ja toteaa, ettei ole mitään järkeä edes yrittää projekteja ulkona. Silloin tulee treenattua sisällä.

Silloin kun kiivetään lähellä omaa maksimia niin kyllä niitä kelejä vaan tulee kytättyä! Oman maksimin kiipeily vaatii hyviä olosuhteita ja todella huonolla kelillä sen tietää, että turha sinne on mennä edes yrittämään. Toisinaan käyn yrittämässä projekteja vähemmän optimiolosuhteissa treenimielellä. Välillä se auttaa. Sen on kuitenkin yrittänyt pitää omana rajana, että ei lähde sellaisella kelillä kun tietää, ettei siitä tule yhtään mitään. Toisinaan pitää kuitenkin käydä ihan kiven alla asti toteamassa mitkä on päivän olosuhteet ja kunto. 

Hyvä esimerkki kelin vaikutuksesta on pari vuotta kiipeämäni Livstid Assis 8A+. Sitä kävin hakkaamassa vähän kelillä kuin kelillä ihan treenin vuoksi. Katselin sitten kesän loputtua, että olin käynyt siellä yhteensä 21 kertaa yrittämässä reittiä. Ainoastaan neljä kertaa noista keli oli kiipeilyn kannalta hyvä ja 17 kertaa huono. Reitti meni loppusyksystä hyvällä kelillä. Mietiskelin, että olikohan huonolla kelillä siellä ravaamisessa mitään järkeä. Että kannattiko?!

Aina se projektilla ravaaminen riippuu siitäkin miten paljon projekti polttelee mielessä. Jos paljon niin kyllä siellä tulee käytyä vähän epäedullisemmissakin olosuhteissa!

Entäpä sisäkiipeily? Vaikuttaako esimerkiksi helle treenimotivaatioon sisällä vai runttaatko täysillä ajatuksella, että huono kitka vahvistaa kehoa?

Meillä Oulussa treeniseinä on peltihallissa. Siellä on aika lailla sellaiset kelit kun ulkona. Sielläkin enemmän kiipeilyyn vaikututtaa ilmankosteus kuin lämpötila. Jos lämpimällä käyt ja on tosi kuivaa niin kyllä se on parempi keli kun että jos sateiden aikaan kun on todella kosteaa.

Sisällä treenataan aina säästä välittämättä. Sisätreenipaikka on niin lähellä niin sinne tulee aina lähdettyä. Ei sitä keliä tule sisällä niin mietittyä. Ei sisällä voi olla liian kuumaa tai kosteaa, koska se on minulle vain harjoitusta ulkokiipeilyä varten.

Ja se kannattaa myös muistaa, että jos treenaa ulkokiipeilyn takia, niin helpompaahan kannattaa kiivetä ulkona huonommallakin kelillä. Se on kuitenkin tosi hyvää treeniä kun pitää puristaa tavallista kovempaa. Lisäksi pysyy tuntuma kiveen ja ulkokiipeilyyn.

Sisällä treenetaan kelillä kuin kelillä!

Kerrotko hieman jostain tämänhetkisestä projektistasi. Minkälaiset ovat optimiolosuhteet tuolle projektille?

Luohualla olen käynyt työstämässä ”Ladamiehen” underilähtöä, joka lisää kolme muuvia itse Ladamies assikseen. Eka muuvi niistä on kaikkein vaikein. Reitti on sellainen, että alkuperäinen Ladamies menee ykkösellä viimeisenä lämmittelyreittinä lähes kelissä kuin kelissä jos en ole ihan paskana. Tokasta muuvista lähdettäessä, jolloin ensimmäinen vaikea muuvi jää pois, pääsen kohtuullisella kelillä kiipeämään ylös asti yleensä parilla yrityksellä. Toisesta muuvista lähdettäessä kontaktiaika kiveen kasvaa, joka vaikeuttaa kiipeilyä jos kädet hikoilevat yhtään tai nahka on pehmeänä. Ensimmäinen muuvi on niin vaikea, että siinä mies, nahkat ja keli pitää olla kohdallaan jos sen meinaa tehdä.

Luohualla kivi on auringossa koko päivän, joten ei siinä auta että illaksi lämpötila laskee hieman. Kun kivi on ollut koko päivän auringossa ei se jäähdy illalla kovinkaan nopeasti. Siinä pitää olla päivälläkin aika viileä ja illaksi laskea lämpö pari astetta niin kiven pintaan ei tule ylimääräistä kosteutta. Ilmankosteuden on hyvä olla alle 60%.

Ladamiehen underiprojektin työstöä

Tuleeko kiipeilysäähän liittyen muuta mieleen?

No sitä aina välillä miettii, että reittejä greidatessa kannattaa muistaa ottaa vallitsevat olosuhteet huomioon. Monesti jos reittejä yritetään huonommalla kelillä ja se tuntuu vaikealta niin sanotaan että reitissä ei ole greidi kohdallaan. Kannattaa aina pyrkiä suhteuttamaan greidiä kelin mukaan myös uusia reittejä greidatessa.

Tästä oli hyvä esimerkki kun Haapakosken Samin kanssa avattiin Ängesbyn kiipeilyaluetta Pohjois-Ruotsissa. Reittejä availlessa sää oli aika lämmin. Muistaakseni reilusti yli 20°C. Siinä sitten väännettiin Samin kanssa jotain 7B:n reittejä ihan tosissaan ja osa niistä tuntui, että varmaan on kasin reittejä! Mietittiin kuitenkin, että kelit on näin lämpimät niin varmaan tämä on 7B ja tuo 7C ja niin eteenpäin. Kyllä ne arviot tuntuivat aika nappiin menneen kun ei niissä kauheasti ole jälkeenpäin greidit muuttuneet. Eikä se greidaus nyt aina niin helposti onnistu, mutta aina se kannattaa pitää mielessä miten paljon sää tähän lajiin vaikuttaa.

Vinkkinä sellainen, että ulkona kannattaa mahdollisuuksien mukaan kiivetä paljon. Se on kuitenkin tärkeää jo pelkästään nahkojen kunnon kannalta. Hyvillä sormien nahkoilla voi vähän kompensoida huonompaakin keliä, mutta hyvästäkään kelistä ei ole hyötyä jos nahka antaa liikaa periksi.

 

”Kyllä se niin on, että kun omaa maksimia kiivetään on kelinkin oltava kohdallaan! Ei ainakaan täällä ole yksikään oma maksimireitti vahingossa lipsahtanut huonolla kelillä, vaan kyllä ne aina menee hyvässä kelissä. Optimointiahan tämä pitkälti on. Kelin pitää olla hyvä, miehen pitää olla kunnossa ja sormien nahkojen kohdallaan jos meinaa omaa maksimia lähettää.”

 

Kiitos ja kumarrus Janille haastattelusta ja Tealle mahtavista kuvista!