Suomi / English / Русский
BoulderSaimaa
BoulderSaimaa
15.07.2019

Kiipeilykielen ABC – Olympic Edition!


Alkuperäinen “Kiipeilykielen ABC” on julkaistu BoulderSaimaan blogissa 15.1.2015.

Teksti: Tuomo Lankinen, Emma Karjalainen ja Liisa Peltonen


Kiipeilijät käyttävät keskinäisissä keskusteluissaan erikoista sanastoa, jota lajiin perehtymättömän voi olla alkuun vaikea ymmärtää. Termistö sisältää paljon englannin kielestä suomennettuja lainasanoja. Tähän on kasattu sanasto vasta-alkajan näkökulmasta, eikä se mene kovin syvälle tekniseen termistöön. Alkuun tällä kuitenkin pääsee.

Paljon on kumia kulutettu sitten viimeisimmän sanakirjaan tehdyn päivityksen jälkeen, joten päätimme Tampereen Kiipeilykeskuksen ja BoulderSaimaan kiipeilykeskuksen väen kanssa yhteistyönä päivittää tämän suositun sanakirjan. Tämä kolmas päivitys osuu kiipeilyn ensimmäiselle olympiavuodelle ja tätä juhlistaaksemme päätimme nimetä päivitetyn version Olympic Editioniksi!

Lue sanasto, jotta tiedät, mistä kiipeilijät puhuvat, miten voit paremmin päteä uudella harrastuksellasi ja pysyt juonessa mukana seuratessasi kiipeilykilpailuja televisiosta!

Arvoisa yleisö, saammeko esitellä:

Kiipeilijä – suomi – kiipeilijä Olympic Edition -sanakirja 3.0


A

Alex Honnold – Dokumentista Free Solo (2018) tuttu kiipeilijä, jonka nimen tunnistaa todennäköisesti myös ei-kiipeilijä. Alex on ainoana henkilönä maailmassa vapaasoolonnut El Capitan -kallioseinämän Yosemitessa. (ks. vapaasoolo)

Apinaindeksi/ape index – Kiipeilijöiden käsien suhteellista pituutta kuvaava lukuarvo. Esimerkki: Tuomon ”siipien kärkiväli” kädet levitettynä on noin 179 cm ja kehon pituus 183 cm, jolloin apinaindeksi on -4 cm (”Siipien kärkiväli” – kiipeilijän pituus = ape index). Kiipeilyssä positiivinen apinaindeksi on usein edullinen, ts. pitkät kädet suhteessa vartalon pituuteen.


B

Beta – “Ohje” tai neuvo reitin kiipeämiseen. ”Onko beetaa tuohon siniseen reittiin”, eli kysyjä haluaa vinkkejä tai neuvoja siihen, miten sininen reitti kiivetään. Beta voi olla myös huonoa ja muilta saatuun betaan kannattaakin suhtautua terveen skeptisesti. Huonosta betasta käytetään toisinaan karkeaa kansankielistä ilmaisua “paskabeta”. Betan liiallinen ja usein ei-toivottu huutelu tunnetaan taas termillä beta spray tai betan sprayaaminen. 

Boulderointi – Matalilla seinillä tapahtuvaa vapaakiipeilyä, jossa ei käytetä köysiä. Kiipeilyalueen alla on suojapatja, joka pehmentää alastuloa kiipeilijän pudotessa. Alun perin köysikiipeilyn harjoitteluun käytetty kiipeilyn muoto, joka on myöhemmin eriytynyt omaksi lajikseen. Suosituin kiipeilyn muoto Suomessa sen helpon lähestyttävyyden ja hyvien harrastusmahdollisuuksien vuoksi. ”Jos köysikiipeily on kestävyysjuoksua, vastaa boulderointi intensiteetiltään 110 m:n aitajuoksua. Voimaa, tekniikkaa ja kehonhallintaa”. Boulderkiipeily on yksi kolmesta Tokion Olympialaisten yhdistelmämuodon lajeista.

Boulderkiipeilyä BoulderSaimaalla

Boulderliiga – Suomalainen rento boulderkilpailukiertue, johon kuka tahansa voi osallistua! Boulderliigan kisoissa on rento meininki ja huippuluokan reitit. Kilpailuja järjestetään talvikaudella keskimäärin noin kolmen viikon välein ympäri Suomea. Katso lisätiedot: www.boulderliiga.fi


C

Celsiusaste – Lämpötilan yksikkö, joka kertoo kiipeilijälle kannattaako ulos lähteä kiipeilemään ollenkaan. Lämpötilan nousu vaikuttaa merkittävästi kitkaan (ks. kitka) käsien hikoilun lisääntyessä, jolloin käden ja kiven välinen kitka pienenee ja kiipeily vaikeutuu. ”On aivan maaginen kitka!” tokaisee kiipeilijä värjötellessään kiven vieressä ilman paitaa kahden asteen pakkasessa.


D

Diagonaali – Kiipeilytyyli, jossa liikkuvan käden kylki tulee liikkeessä seinää vasten (vrt. frogi-tyyli). Usein käytetty varsinkin jyrkillä kiipeilijään päin kallistuvilla seinillä (ks. hänkki). Tyyli vähentää tietyissä liikkeissä tarvittavaa voimaa hyödyntäen keskivartaloa ja jalkoja liikkeen tekemiseen.

Drop-knee – Edistynyt jalkatekniikka, jossa polvea alaspäin kääntämällä saadaan jalkaotteelle tarvittava paine. Hurissalon ”Tomin hänkki” -nimisellä reitillä on ehkä Suomen hienoin/tunnetuin drop-knee-muuvi.


E

Endorfiini – Lukuisten yritysten jälkeen onnistumista seuraava keskushermostossa esiintyvä välittäjäaine. Sitoutuu hermoston opioidireseptoreihin saaden aikaan mielihyvän tunnetta, jolloin vertavuotavien käsien aiheuttama kivun tunne vähenee.


F

Flash – Kiipeilysuoritus, jossa kiipeilijä nousee reitin ensimmäisellä yrittämällä. Kiipeilijällä on ennakkotietoa reitistä, tai hän on nähnyt toisten suorituksia reittiin. Boulderoinnissa flashinä pidetään myös suoritusta, jossa kiipeilijä kiipeää reitin ensimmäisellä yrityksellä, vaikka on aikaisemmin tunnustellut otteita. Otteissa ei kuitenkaan saa roikkua, jos haluat suorittaa flash-suoritteen. (Vrt. on-sight ja red-point)

Fläpperi – Käden haavauma, tyypillisesti repaleeksi kuoriutunut iho, eli fläpperi

Fontainebleau A.K.A. Fontsu – Boulderkiipeilyn mekka, josta (lähes) kaikki on saanut alkunsa. Noin tunti Pariisista kaakkoon. Erittäin paljon loistavaa kiipeilyä kaikille. Paljon slouppereita, hiekkaa ja kiviä. Must visit!

Friendly foot – Haisevatko kiipeilykenkäsi? Tämä keijupulveri auttaa varmasti! Toimii myös muissa kengissä. Vahva suositus! Ripaus tätä kenkiin käytön jälkeen ja hajut pysyvät poissa.

Frogi – Kiipeilytyyli, jossa kiipeilijä etenee rintamasuunta kiveä/seinää kohti jalat auki muistuttaen etäisesti sammakkoa.


G

Gaston – Tyypillisimmin sivuttain kiipeilijään päin oleva listaote, johon tartutaan peukalo alaspäin (vrt. saideri). Gastonit ovat usein haastavia olkapäille, joten huolellinen lämmittely ja olkapään hallinta auttavat välttämään loukkaantumisia.

Greidi – Reitin vaikeutta kuvaava subjektiivinen merkintä. Käytössä useita erilaisia (Fontsu, Yhdysvalloissa omansa köysireiteille ja boulderointiin, Saksa, kansainvälisellä kiipeilyliitolla omansa jne.). Ensinousija ehdottaa greidiä ja reitin kiipeilijät ovat joko samaa tai eri mieltä greidistä, jolloin pikkuhiljaa muodostuu konsensus. Vaikeusasteet ovat kuitenkin loputtoman spekuloinnin kohde kiipeilypiireissä, joten suosittelemme suhtautumaan greideihin enemmän tai vähemmän huumorilla. Toisinaan sisäkiipeilyssä käytetään erilaisia greidejä kuin ulkokiipeilyssä.

Suomessa ulkokiipeilyssä käytetään pääsääntöisesti Ranskasta tuttua asteikkoa, jossa reitit greidataan merkinnöillä 3, 3+, 4, 4+, 5, 5+, 6A, 6A+, 6B, 6B+, 6C, 6C+, 7A, 7A+ jne. Mitä suurempi numero, sitä vaikeampi reitti. Kirjaimet ja merkit numeron perässä tarkentavat skaalaa entisestään. Tällä hetkellä vaikein ulkoboulderi on greidiltään 9A (“Burden of Dreams” - Nalle Hukkataival) ja köysireitti 9C (“Silence” - Adam Ondra). 

Esimerkiksi BoulderSaimaalla reitit on greidattu hyvin karkeasti viidellä erivärisellä lapulla; silti niistäkin jaksetaan vääntää kättä lähes päivittäin… Tampereen Kiipeilykeskuksessa reiteille on annettu greidit Ranskan asteikon mukaisesti.


H

High ball – ”Yläpallo” eli korkea boulder-reitti ulkokiipeilyssä. Hyvin suhteellinen ja subjektiivinen käsite, jonka määrittelyyn vaikuttaa mm. alastulon laatu (kivikkoa vai tasaista tms.). Myös raja highballien ja vapaasoolokiipeilyn (ks. vapaasoolo) välille on hankala vetää.

Honnolding – Kiivetä ilman köyttä, poseerata kalliolla selkä seinää vasten. Termi sai alkunsa kuvasta, joka julkaistiin National Geographic -lehdessä. Usein huumorimielessä otettu kuva sosiaaliseen mediaan. Muista hästäg #honnolding!  Jos termi ei avaudu, tee kuvahaku termillä “Honnolding”.

Huiputtaa – Vuorikiipeilijöiden käyttämä termi, jolla tarkoitetaan onnistunutta pääsyä vuoren huipulle. Vrt. kiipeilijöiden keskuudessa yleisempi termi topata / käydä topissa.

Huukit – Jalkatekniikat, joissa otetta käytetään joko varpailla tai kantapäällä. Usein hyvällä huukilla saadaan kädeltä painoa pois, jolloin käden siirtäminen mahdollistuu. Kantahuukit (heelhook) ja varvashuukit (toehook).

Hänkki – Kiipeilijään päin kallistuva seinä. Myös kiipeilykeskus Hämeenlinnassa.


I

IFSC – International Federation of Sport Climbing, kilpakiipeilyn kansainvälinen kattojärjestö

Isä – Toivottavasti auttaa ja tukee kaikkia kiipeilyharrastuksessaan. Tärkeä.


J

Jammi – Halkeamakiipeilytekniikka, jossa kiipeilijä etenee reitillä jumittaen eri kehonosia kalliohalkeamaan. Jammien alalajeja ovat käsijammit, jalkajammit, kokovartalojammit, sormijammit ja vaikkapa polvijammit. 

Jatko – Sportti- ja trädikiipeilijän kiipeilyvaruste (ks. sportti- ja trädikiipeily), johon kiipeilyköysi liidatessa kiinnitetään eli klipataan (ks. liidaus). 

Jokamiehenoikeudet – Ainutlaatuiset oikeudet Suomessa maastossa liikkumiseen. Eivät kuitenkaan anna lupaa kiipeilyn vapaaseen harrastamiseen (reittien putsaaminen ja pulttaus), joten ota yhteyttä maanomistajaan, paikalliseen kiipeilyseuraan ja/tai Suomen kiipeilyliittoon löydettyäsi potentiaalisen kiipeilypaikan. Oikeudet tuovat mukanaan myös vastuun yhteisestä ympäristöstä ja harrastuspaikoista, joten käyttäydy asiallisesti, älä meuhkaa ja siivoa omat ja muiden roskat pois luonnosta. Harjaa myös tikkimerkit pois lähtiessäsi (ks. tikkimerkit)!

Jojo – Magneettijarruun perustuva itsevarmistava laite, jonka turvin kiipeilijä voi seinäkiipeillä yksin. Muista kuitenkin ristiintarkistus kaverin kanssa!

Jääkiipeily – Sisukkaiden, taitavien ja kovahermoisten tyyppien laji, jossa jääseiniä edetään hakkujen ja kenkiin kiinnitettävien jäärautojen avulla. Vaatii taitoa ja voimaa vähintään saman verran kun vapaakiipeily, mutta lisäksi mukana enemmän myös ”henkisiä” aspekteja jään arvaamattomuuden ja putoamisen vuoksi. Jääkamoihin putoamista suositellaan vältettävän. ”Leader must not fall!” on jääkiipeilijöille tunnusomainen lause... Respect!


K

Kalliokiipeily – Kiipeilyä luonnonkalliolla köysivarmistuksen turvin. Kalliokiipeilyä voi harrastaa yläköysittelemällä tai liidaamalla reittejä (ks. liidaus ja yläköysikiipeily).

Kalliokiipeilykouluttaja (KKK/RCI) – Mistä tunnistaa RCI:n? Ei huolta, hän kyllä kertoo sinulle! Suomen kiipeilyliiton koulutus. Tyypillisesti kokenut kiipeilijä, joka opettaa esimerkiksi trädi- ja multipitchkursseja.

Kiipeilijä (myös elämäntapakiipeilijä) – Kiipeilyä intohimoisesti harrastava henkilö, jonka tunnusmerkkejä ovat värikäs pukeutuminen, toppatakki sisä- ja ulkokäytössä läpi vuoden, usein leveähköt hartiat ja kovettumat käsissä. Tavanomaista on, että kiipeilijä kulkee paikasta toiseen polkupyörällä tai pakettiautolla.

Kiipeilijälle tyypillinen liikkumisväline on pakettiauto, jonka perään on rakennettu keittiö ja sänky.

 

Kiipeilyhalli – Kiipeilyskenen ydin, joka voi olla joko kaupallisen tahon tai seuran ylläpitämä. Kiipeilyhallin tunnusmerkkejä ovat tiheästi vaihtuvat uudet mielenkiintoiset reitit, asiantunteva ja innokas kiipeilyä itsekin harrastava henkilökunta ja runsas joukko muita lajin harrastajia. Haju kuivakka ja värimaailma usein varsinkin kiireisen päivän jälkeen magnesiumpölyn valkoiseksi värittämä. 

Kiipeilyohjaaja (KO/SCI) – Suomen kiipeilyliiton koulutus. Kiipeilyohjaajat työskentelevät tyypillisesti kiipeilyhalleissa ja ulkokallioilla alkeis- ja liidikurssien vetäjinä.

Kiipeilytilanvalvoja – Ammattihenkilö, joka on suorittanut Suomen Urheilukiipeily Ry:n kiipeilytilanvalvoja-koulutuksen ja voi työskennellä kiipeilytilanvalvojana omatoimisesti kiipeilyhallissa. Varsin usein myös kiipeilijöitä, joten heille kannattaa puhua kiipeilyä.

Kitka – Fysikaalinen suure, joka kuvaa kahden kappaleen liikkeen aloittamista vastustavaa voimaa (kysy lisää lähimmältä fyysikolta). Kiipeilyssä erittäin oleellinen, jotta kengät ja sormet pysyvät otteilla. Hyvä kitka on erittäin merkittävä etu varsinkin vaikeammilla otteilla, kuten pienillä listoilla ja slouppereilla (ks. lista ja sloupperi). Myös suomalainen otevalmistaja ja Lahtelainen kiipeilyseura.

Krimppi – Usein listoilla käytettävä otetyyppi, jossa otteeseen kiinni tarttuvat sormet ”lukitaan” peukalolla. Tämä on usein vahvin tapa ottaa kiinni listoista. Kuormittaa paljon sormia, joten maltti krimppien käytössä on valttia!

Kruksi – Reitin vaikein kohta. Voi olla yksittäinen muuvi eli liike tai kokonainen sekvenssi (ks. sekvenssi). Myös Turkulainen kiipeilyseura Kruxi. 

Kustavi – Trädikiipeilijöiden (ks. trädikiipeily) suosima kiipeilyalue Turun saaristossa

Köysitoiminnanohjaaja (KTO) – Suomen kiipeilyliiton koulutus. Köysitoiminnan ohjaajat työskentelevät tyypillisesti elämyspalveluiden ohjaajina. Järjestävät esimerkiksi köysilaskeutumista ryhmille.


L

Lista – Ote, josta saadaan kiinni vain sormenpäillä. Usein pienehköjä. Otteiden koon kasvaessa taas puhutaan kahvoista.

Liidaus - Kiipeilijän eteneminen niin, että kiipeilijä kuljettaa itse köyden mukanaan ja kiinnittää eli klippaa sen kalliossa tai seinässä oleviin varmistuspisteisiin (vrt. yläköysikiipeily). Liidaus on yksi kolmesta Tokion Olympialaisten yhdistelmämuodon lajeista. 

Leukotape – Teippi, jota käytetään esimerkiksi sormien nahan/haavaumien paikkaamiseen laastarin sijaan, napsahtaneiden jänteiden tukemiseen, sormien ja kämmenselkien suojaamiseen trädikiipeilyssä (ks. trädi) ja toppatakin reikien paikkaamiseen. 

Lofootit – Trädikiipeilijöiden (ks. trädikiipeily) suosima kiipeilykohde Pohjois-Norjassa. Lofoottien kävijän tunnistaa parhaiten puheenparresta, jossa toistuu sanat Kalle (leirintäpaikka), Henari (Henningsvaerin kylä), Presten (mäki Lofooteilla) ja Klättrecafe (kahvila, josta leiriruokaan kyllästyneet kiipeilijät löytää sadepäivänä hampurilaiselta). 

Lähettää – Kiivetä reitti puhtaasti eli tippumatta (ks. myös sendata). Lähettää taipuu myös substantiiviksi lähetys. Jos kaverisi kiipeää reitin tippumatta, voit kehua häntä sanomalla: “Hieno lähetys!”


M

Mankka – Magnesiumkarbonaatti. Magnesium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Käytetään kiipeilyssä absorboimaan ihon hikoilun aiheuttamaa kosteutta, joka muutoin huonontaa kitkaa käden ja kiven/muovin välissä.

Muuvi – Yksittäinen liike kiipeilyreitillä. Muuvi on kädellä tai jalalla reitillä tehty liike. Muuveja yhdistämällä saadaan aikaan sekvenssi ja sekvenssejä yhdistämällä tietyn reitin beta.

Mätsi – Liike, jossa molemmat kädet tai molemmat jalat tuodaan samalle otteelle. Äkkinäiset puhuvat myös tuplaamisesta, mutta emme suosittele tätä, mikäli haluat identifioida itsesi kokeneena kiipeilijänä…


N

Nestemankka – Nestemäinen magnesiumkarbonaatti, jossa normaali mankka on sotkettu alkoholiin. Nestemäisenä helpompi levittää käsiin ja muodostaa hyvin käsien kostumista estävän kerroksen. Sotkee paikkoja huomattavasti normaalia mankkaa vähemmän (ei pölyä, ei tartu otteisiin niin hyvin) ja on tehokkaampaa. Loistavaa tavaraa, suosittelemme kokeilemaan! Käytetään pelkästään tai normaalin mankan ohella. Ei elintarvikekäyttöön alkoholista ja etäisestä pullataikinan tuoksusta huolimatta.

Nopeuskiipeily – IFSC:n alainen kiipeilyn alalaji, joka on mukana myös Tokion Olympialaisissa 2020. Liittyy monen kiipeilijän mielestä “oikeaan” kiipeilyyn vain etäisesti. Kilpailusuoritus tehdään standardoidulla nopeuskiipeilyseinällä, joka on jokaisessa kisassa samanlainen samoin ottein. Suosittua esimerkiksi Venäjällä, Ukrainassa ja Tšekeissä. Kilpailuseinä on 15 metriä korkea ja miesten maailmanennätys on tällä hetkellä tuolla seinällä 5,48 sekuntia!

Näppisliidaus – (Vrt. liidaus) Näppisliidaus on kiipeilyn alalaji, joka tapahtuu näppäilemällä sosiaalisessa mediassa. Näppisliidaaja voi kertoa sosiaalisessa mediassa esimerkiksi miten jokin reitti kiivetään. Parhaat näppisliidaajat tietävät kaiken kiipeilyvarusteista ja reiteistä, myös niistä, joita he eivät ole itse kiivenneet.


O

On-sight (puhekielellä saitti, saitata) – Kiipeilijä suorittaa onnistuneen nousun ensimmäisellä yrittämällä ja ilman ennakkotietoa reitistä (kuvat, videot tai katsomalla toisten suorituksia). Ainut tieto, joka kiipeilijällä on reitistä, on toposta eli kiipeilyreittikartasta saatu tieto reitin paikasta ja vaikeudesta. On-sight-kiipeilyä pidetäänkin usein kiipeilyn kuninkuuslajina sen haastavuuden vuoksi. (Vrt. flash ja red-point)

Ote – Kohta kivessä tai seinällä, jota kiipeilijä käyttää etenemiseen reitillä. Huom. ei palikka, tartunta, kiinnike, käikäle, nystyrä tai muu sellainen, se on ote! Myös oivallinen kiipeilykeskus Joensuussa.

Open hand – Tarkoittaa käsien ja sormien asentoa, jossa käsi on otteella avoimena (vrt. krimppi). Käytetty usein esimerkiksi slouppereilla kiivetessä (ks. sloupperi).


P

Piissi – Trädikiipeilyssä käytettävä varmistusväline (ks. trädikiipeily). Trädikiipeilijän valjaista löytyvistä piisseistä voi tehdä tarkahkonkin analyysin kiipeilijän taidoista, kansallisuudesta, luonteesta sekä vuosikymmenestä, jona trädikiipeilijä on aloittanut lajin harrastamisen. Piissejä ovat esimerkiksi frendit, kiilat, camut, heksat, tricamit, solmut, offsetit, pitonit, knifebleidit, skyhookit jne.

Pleissata – Asentaa piissi kallioon.

Pleismentti – Kallioon asennettu piissi.

Pintsi – Otetyyppi, jossa otetta puristetaan peukalon ja muiden sormien väliin.

Probleema – Boulder-reiteistä käytetty termi, joka oivallisesti kuvaa fyysisen suorituksen ohella kiipeilyyn keskeisesti liittyvää älyllistä haastetta. Älä pilaa muiden probleemaa paljastamalla ratkaisua kysymättä haluaako kiipeilijä miettiä reittiä ensin itse (ks. reitti).

Projekti – Reitti, jota yritetään saada kiivetyksi projektoimalla. Projektin tunnistaa siitä, että kiipeilijä epäonnistuu useaan otteeseen ennen kuin hän onnistuu reitin suorittamisessa (ks. red-point). Myös Jyväskyläläinen kiipeilyseura.

Pädi – Ulkokiipeilyssä käytettävä putoamisalusta. Pädit ovat huomattavasti sisäkiipeilypatjoja pienempiä ja ohuempia, joten pädien sijoittelulla ja spottauksella (ks. spottaus) on ulkokiipeilyssä tärkeä rooli!


R

Red-point – Kiipeilysuoritus, jossa kiipeilijä on harjoitellut nousua aikaisemmin eli projektoinut reittiä (ks. projekti). Useimmiten kiipeilijöiden vaikeimmat reitit ovat red-point-suorituksia, sillä tietyn reitin harjoittelu auttaa itselle vaikeiden reittien kiipeilemisessä (vrt. on-sight ja flash).

Reitintekijä – Kiipeilyreittien tekemiseen erikoistunut rautainen ammattilainen. Tästä vaativasta tehtävästä suoriutuakseen henkilön tulee olla luova ja lehmänhermoinen tyyppi, joka ei kavahda kovaa fyysistä työtä tai kiipeilijöiltä tulevaa suorahkoa palautetta. Reitintekijät työskentelevät usein aamuvarhaisella tai muuten hiljaisempina aikoina, eikä heitä usein kohtaa työn äärellä. Vain työnsä tuoreet loisteliaat jäljet sulostuttavat kiipeilykeskuksen seiniä kerta toisensa jälkeen.

Reitintekijän työ on kiipeilykeskuksen haastavimpia, mutta samalla tärkeimpiä työtehtäviä. Erotat ammattimaisen reitintekijän harrastelijasta mm. työkalujen ja otteiden ammattimaisesta käytöstä, reitinteon turvallisuudesta, työtilan siisteydestä huolehtimisesta, kohdeyleisön huomioinnista ja tietysti timanttisista, opettavaisista ja mielenkiintoisista reiteistä, joista on vaikea pitää näppinsä erossa ja joita on ilo kiivetä.

Reitti – Otteista koostuva kohta kalliolla tai seinällä, jota pitkin etenemällä kiipeilijä pääsee ylös. Ulkoreiteillä ensinousijan hahmotuskyky ja visio usein oleellinen reitin kannalta. Sisäreiteillä reitintekijä (ks. reitintekijä) muodostaa reitin laittamalla valitut otteet seinälle sopivaksi katsomaansa järjestykseen tavoitteena aikaansaada haastava, mukava tai opettavainen reitti. Sisäreiteistä puhuttaessa termi rata on saavuttanut jalansijaa kiipeilyhalleilla. Sanan lisäystä kiipeilykielen ABC 4.0 -sanakirjaan harkitaan parhaillaan.

Ristiintarkistus – Kiipeilijöiden käyttämä tarkastusmenetelmä, jossa kiipeilijät tarkistavat toisiltaan, että kiipeilykaverin valjaat on puettu oikein, solmu on pujotettu ja päätelty oikein, varmistuslaite on kiinni oikeassa paikassa, sulkurengas on lukossa ja köysi kulkee laitteen läpi oikein. Muistathan ristiintarkistuksen myös jojoilla (ks. jojo). Pelastaa henkiä, tärkeä!


S

Saideri – Listaote, jossa kiinniotettava otepinta on kiipeilijästä poispäin. Otteeseen tartutaan peukalo ylöspäin.

Seinäkiipeily – Kansankielisesti köysikiipeily. Sisäseinällä tapahtuvaa köysivarmisteista kiipeilyä. Katso myös yläköysikiipeily, liidaus ja jojo.

Sekvenssi – Tietyn reitin liikkeiden eli muuvien yhdistelmä (ks. muuvi). Köysireiteillä esimerkiksi kruksisekvenssi tarkoittaa reitin vaikeimman kohdan liikesarjaa.

Sendata – Kiivetä reitti puhtaasti eli tippumatta (ks. myös lähettää). Onnittele kiipeilijää, jos kuulet hänen sanovan: “Sendasin mun projektin!” Sendata taipuu myös substantiiviksi sendi.

Sessio – Kiipeilijöiden usein käyttämä termi varsinkin ulkokivillä tehdyistä projektointi-/kiipeilykerroista. "Oliko hyvä sessio Molesterilla (Lappeenranta) eilen?" tai "Monta sessiota meni Ruoskan (Tampere) kiipeämiseen?"

Sloupperi – Pyöreä otetyyppi, josta vesi valuu pois päältä. Haastaa kiipeilijää liikkumaan hyvin, sillä slouppereista tulee ”vetää oikeaan suuntaan” kiivetessä. Tarkkoja kiipeilijän asennosta. Hyvä kitka on tärkeää slouppereilla kiipeillessä, sillä kiinni pysyminen perustuu paljon kitkaan käden ja otteen välissä.

Släbi – Kiipeilijästä poispäin kallistuva ns. positiivinen seinäkulma.

Spottaus – Boulderoinnissa käytetty kiipeiljän varmistustapa, jossa varmistaja huolehtii siitä, että kiipeilijä putoaa pädeille tai patjalle ja mieluusti jaloilleen (ks. pädi). Spottaajan tehtävänä on siis käsillään kiipeilijän yläselkään tai takapuoleen osumalla ohjata putoavan kiipeilijän lentorataa. Usein spottaus muistuttaa putoavan kiipeilijän jarruttamista ja ohjaamista ilmassa. Spotatessa kannattaa pitää peukalo kiinni kämmenessä, jolloin peukalo ei venähdä voimakkaissa osumissa. Kannattaa harjoitella ennen korkeampiin reitteihin siirtymistä. Spottaaja on ulkobouderoijan paras kaveri ja mahdollistaa harrastuksen jatkamisen. Katso parhaat vinkit spottaamiseen aikaisemmasta blogitekstistämme.

Sporttikiipeily – Pulteilla varustettujen reittien kiipeämistä liidaten (ks. liidaus). Käytetään myös termiä urheilukiipeily (vrt. trädikiipeily).


T

Tekninen kiipeily (puhekielellä tekno) – Kiipeilyn muoto, jossa reitillä edetään teknisiä apuvälineitä käyttäen ns. ”kamoista vetämällä”. Teknisessä kiipeilyssä alalajeja sen mukaan käytetäänkö etenemisessä käytettyjen metallikiilojen asennukseen vasaraa vai edetäänkö seinällä pelkästään kiiloja ja liikkuvaleukaisia varmistusvälineitä käyttäen. Haastavaa ja kuulemma sisältää ”hengellisiä” elementtejä (vrt. jääkiipeily).

Tikki/tikkari – Käyttöyhteydestä riippuen tarkoitetaan joko kiivettyä reittiä: ”Saitko tikin listaan?” eli ”Saitko reitin kiivettyjen reittien listalle?” tai voidaan tarkoittaa myös varsinkin ulkokivillä ja kallioilla otteiden merkkaamiseen käytettyjä mankalla piirrettyjä viivoja. Tikkimerkkejä on syytä käyttää maltilla eli ei pitkiä viivoja täysin näkyvillä olevaan otteeseen! Lisäksi merkit tulee harjata pois kiipeilyn jälkeen.

Toppi – Reitin korkein kohta eli reitin loppu. ”Topata” eli kiivetä reitin päälle; esimerkiksi ulkona kiivetä kiven päälle tai sisällä topattavien seinien päälle.

Trädikiipeily (puhekielellä trädi) – Kiivetään reittejä, jotka varmistetaan asentamalla trädivarmistuksia kallion halkeamiin. Jos trädittäjää jännittää, hän voi kesken reitin vaihtaa vapaakiipeilyn tekniseen kiipeilyyn (ks. tekninen kiipeily). Tunnettuja trädikiipeilykohteita Suomessa ovat mm. Kustavi ja Olhava.

Kiipeilijä valmistautuu teknokiipeilyyn valitsemalla trädiräkkiin haluamansa piissit

 

Trädiräkki – Kokoelmavarmistuksia, jotka trädikiipeilijä kantaa mukanaan reitille.

Trädivarmistus – Esimerkiksi camu tai kiila (ks. piissi).


U

Underi – Alaote, jossa otteen tarttumapinta on otteen alapuolella. Usein puhutaan myös vitsikkäästä ”alakilauksesta” englannin kielen undercling-termistä johdettuna. Oulun seudulla underi tunnetaan kuulemma myös annelina. Tiukkoja muuveja hauiksille ja tuntuu usein erikoiselta myös ranteessa.


V

Vapaakiipeily – Tarkoittaa kiipeilyä, jossa reitillä etenemiseen käytetään vain käsiä ja jalkoja (vs. tekninen kiipeily).

Vapaasoolokiipeily – Vapaakiipeilyä ilman köysivarmistusta (ks. vapaakiipeily).

Vertti – Vertikaalinen eli pystysuora tai lähes pystysuora seinä (vrt. släbi ja hänkki). Myös Tamperelainen Kiipeilyseura Vertikaali.

Vuorikiipeily – Kiipeilyn alalaji, jossa kiipeilykohteena ovat vuoren tai vuorimuodostelmien huiput.

Vuoristo-opas – Ammattinimike vuorilla liikkumisen ammattilaiselle, jolla on kansainvälisen opasyhdistysten liiton (International Federation of Mountain Guide Associations / IFMGA) standardisoima oppaan ammattitutkinto.


Y

Yläköysikiipeily (puhekielellä yläröinti) – Kiipeilyn varmistamista niin, että varmistusköysi kulkee kiipeilijästä tämän yläpuolella olevan ankkuripisteen kautta varmistajaan. Yläköysittely on ensikertalaiselle erinomainen tapa tutustua kiipeilyyn. Harrastajalle yläköysi tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden treenata reittien kiipeämistä ja kiipeilytekniikka. Usein seinäkiipeilyharrastus aloitetaaan seinäkiipeilyn alkeiskurssilla, millä opetetaan yläköysikiipeilyyn tarvittavat tiedot ja taidot.

Yrkkä – Yritys suorittaa valittu reitti. “Otan vielä yhden yrkän”, tokaisee kiipeilijä kymmenennen kerran reittiä yrittäessään. ”Vika yrkkä” on kiipeilijälle hyvin joustava käsite, joten ei sovi ajan mittaamiseen (huom. kotona odottavat puolisot). Usein ”vikoja yrkkiä” otetaan vähintään noin kymmenkunta.


Z

Zone – Boulderointikilpailuissa reiteille merkitty ote tai boksi, jonka hallittu saavuttaminen antaa kilpailijalle ikään kuin osapisteen, vaikkei kiipeilijä saisikaan koko reittiä suoritetuksi. Tunnettiin aikaisemmin nimellä “bonus”. Jos kaksi kiipeilijää päätyy toppien määrässä tasatilanteeseen, mutta toinen on saavuttanut yhden zonen enemmän, päätyy yhden zonen enemmän saavuttanut kilpailija korkeammalle sijalle lopputuloksissa.

Kilpakiipeilyn lajeja ovat nopeuskiipeily, lead-kiipeily ja bulderointi. Kuvassa kilpailija suorittaa finaalireittiä boulderkilpailuissa tavoitellen Zone-otetta.


Å

Åland – Ahvenanmaa. ”Ulkomaanmatkailua” kotimaassa kiipeilyn perässä. Kiipeily Ahvenanmaalla poikkeaa paljon Manner-Suomesta, sillä sieltä löytyy kattoja, erikoista kiveä ja erilaisia otteita. ”Ahvenanmaalaista palikkakiipeilyä”. Hyvä kohde kerran kesässä. Kauniit maisemat ja hyvää omenamehua.


Ä

Äiti – Toisinaan mielessä tiukassa paikassa: ”Tästä ei kyllä äitille puhuta mitään tai ei enää ikinä päästä lähtemään”. Toivottavasti auttaa, mahdollistaa ja tukee kaikissa käänteissä. Tärkeä.


Ö

Öl – Ahvenanmaalainen palautusjuoma.