Suomi / English / Русский
BoulderSaimaa
BoulderSaimaa
13.12.2015

Kaakon kaverit isolla mäellä - Eigerin pohjoisseinä


Teksti: Tuomo

Kuvat: Juho Knuuttila 

Marraskuun alussa vuonna 2015 kaksi kaverusta Lappeenrannasta ja Imatralta toteuttivat pikaiskun Eiger- vuorelle aikomuksenaan kiivetä sen haastava pohjoisseinä. Kalle Vuorenmaa ja Juho Knuuttila olivat vierailleet samoissa maisemissa jo kuukautta aikaisemmin, mutta tuolloin reitti jäi kiipeämättä huonojen lumiolosuhteiden vuoksi. Marraskuussa seinä oli nettitietojen mukaan kunnossa, joten pojat pääsivät reissuun.

Eigerin pohjoisseinä läheiseltä juna-asemalta kuvattuna. Eigerin huippu kohoaa 3970 metrin korkeuteen. Kallen ja Juhon valitsema reitti on merkitty kuvaan punaisella viivalla. Reitti on nimeltään Heckmair route ja sen ensinousu tehtiin jo vuonna 1938.  Reitti pitää sisällään yhteensä 1800 korkeusmetriä ehkäpä maailman parasta alppikiipeilyä.

Päätin ottaa ahkerasti BoulderSaimaalla treenailevan Kallen haastatteluun ja kysellä reissusta.

Mistä ajatus lähteä?

Reitti jäi edellisellä reissulla kiipeämättä, joten nyt oli revanssin paikka.

Alppikiipeily on paljon kelien odottamista, joten silloin pitää mennä, kun keliä on. Huonoissa olosuhteissa seinille ei voi lähteä niiden vaarallisuuden vuoksi. Riskinä on mm. lumi- ja kivivyöryt ja kovat tuulet. Nyt kelin ja seinän piti olla nettitietojen mukaan kunnossa. Varasimme lennot samantien. Lento lähti Helsingistä keskiviikkoaamuna ja jo samana iltana olimme seinällä. Perjantaille oli ennustettu huonompaa säätä, joten torstain sääikkunassa oli tarkoitus yrittää reittiä.

Kivenlaatu Eigerillä on huonoa ja siksi lumessa on paljon putoavien kivien jättämiä jälkiä. Kiipeilijöiden käyttämät kypärät suojaavat pienemmiltä kiviltä. Lisäksi molemmilla kiipeilijöillä on reppu selässä, josta löytyy untuvatakki, vesipullo, makuupussi ja alusta ja vähän syömistä. Syömisinä Kallella oli pari energiageeliä, karkkipussi ja yksi kuivamuona mikäli seinällä jouduttaisiin yöpymään.

Miten pitkään olitte seinällä?

Lähdettiin kiipeämään keskiviikkona alkuyöstä pienen lepohetken jälkeen. Toppi saavutettiin torstaina noin neljän aikaan iltapäivällä ja sen jälkeen aloitettiin laskeutuminen. Kiipeily kesti yhteensä noin 17 tuntia ja yövyimme jäätiköllä alastulomatkalla turvallisuuden takia, kun aurinko laski nopeasti ja ei oltu ihan varmoja alastuloreitistä. Se osoittautui oikeaksi päätökseksi. Aamulla auringon noustessa oikea reitti löytyi helposti.

Tässä on jyrkähkö lumikenttä (Traverse of the gods), jonka alla on noin kilometrin pystysuora seinämä. Varmistus oli lähinnä seinältä löytyviin fiksattuihin kamoihin, kuten vanhoihin pitoneihin. Alppikiipeilyssä kiipeillään paljon simulina (simultaneus climbing), jolloin sekä liidaaja, että kakkonen kiipeilevät samaan aikaan. Välissä on aina vähintään pari varmistusta.  

Miten tuollaiseen rypistykseen treenataan? Jonkinlaista harjoittelua kai vaaditaan?

Kyllä se helpottaa! Jääkiipeilyä paljon jos olosuhteet sen sallivat. Sitten mixtaa (mixed climbing = hakuilla ja jääraudoilla tapahtuvaa kiipeilyä, jossa reitillä sekä kallio, että jääosuuksia. toim. huom.) ja dry-toolingia (hakuilla ja jääraudoilla köysikiipeilyä kalliolla) jos jäätä ei pääse kiipeilemään. Ne auttaa jo paljon!

Siihen lumessa tamppaamiseen auttaa kun tekee jotain aerobista treeniä. Itse juoksin kesällä. Porrastreenit ovat myös hyviä. Oppii etenemään ylämäkeen. Kiviä reppuun niin saa lisäkuormaa. Olin kesätöissä Loviisan voimalaitoksessa ja siellä tamppasin voimalaitoksen portaita painot selässä lähes kaikki kahvitunnit. Työkaverit pitivät hulluna. Samoin todennäköisesti ohikulkijat treenaillessani työpäivän jälkeen hakkujen kanssa Loviisan keskustan leikkipuistossa kesähelteellä.

Lappeenrannassa BoulderSaimaan vapaakiipeilytreenin ohella voi treenailla yliopiston treenikeivillä hakkujen kanssa sisäkiipeilyä, niin pysyy tuntuma hakkuihin ja jaksaa roikkua niissä pidempiä aikoja.

Topissa! Vyöllä näkyy reissun räkkiä eli varmistamiseen käytettävää välineistöä, kuten jääruuveja, pitoneita ja camuja. Kamaa ei kuitenkaan kauheasti tarvinnut, kun fiksattua kamaa löytyi seinältä melko hyvin.

Treenailet viikoittain BoulderSaimaalla. Onko sisäboulderoinnin harrastamisesta mitään hyötyä alppikiipeilyä ajatellen?

Kyllähän siinä peruskiipeily paranee ja yläkroppa pysyy kunnossa, joten siltä osin se auttaa. Alppikiipeily on kuitenkin paljon ylämäkeen tamppaamista, joten siihen kuntotreeni, kuten porrasjumppa toimii paremmin.

Alaspäin illan kajossa. Keski-Euroopassa pimeä tulee todella nopeasti, joten tässä pimeän tuloon ei ollut enää kauaa.

 

Hyvällä harjoittelulla ja huolellisella suunnittelulla lyhyelläkin reissulla voi tehdä hienoja juttuja jos kaikki menee nappiin. Kiitos Kallelle tarinasta!