Teksti ja kuvat: Tuomo
Toisinaan reitintekijöiltämme kysytään hallilla kiipeilyreittien tekemisestä. Yleisimmin kysyjä on kiinnostunut reittien uusimistiheydestä ja siitä, miten reitit suunnitellaan, tehdään ja kuka niitä tekee. Yritän tässä tekstissä valottaa hieman reitintekokäytäntöä BoulderSaimaalla.
Reittien suunnittelusta ja toteutuksesta BoulderSaimaalla vastaa allekirjoittanut yhdessä innokkaiden vuosijäsenten kanssa. Reitinteko on yleensä sen verran mukavaa puuhaa, että intoa tekemiseen löytyy useammaltakin vuosijäseneltä. Tämä on hieno asia, sillä usein reiteistä kuultaa läpi tekijän käsiala, eli saman tekijän suunnittelemat reitit muistuttavat usein toisiaan.
BoulderSaimaalla reittejä uusitaan jatkuvasti kiertävällä menetelmällä eli vanhimpia reittejä puretaan, otteet pestään otepesuaineessa liottamalla, huuhdellaan ja kuivataan ennen käyttöä. Tämän jälkeen otteet ovat valmiita palaamaan takaisin seinälle. Pisimmillään yksittäinen reitti on seinällä useita kuukausia, mutta uusia reittejä syntyy kierron takia viikoittain.
BoulderSaimaalla reittien vaikeudet on jaettu karkeasti viiteen eri tasoon. Vihreän lapun reitit ovat helpoimpia ja reitit vaikeutuvat sen jälkeen järjestyksessä lila, keltainen, pinkki ja punainen. Eniten seinillä pyritään pitämään keltaisen lapun reittejä. Tämä johtuu siitä, että helpommat reitit ovat usein niin helppoja että ne kiivetään nopeasti, eikä haastetta riitä jos hallilla alkaa käydä useammin. Värilappusysteemi ei kuitenkaan ole mikään kiveen hakattu totuus, sillä jokaisen reitit vaikeusaste on usein kovinkin subjektiivinen kokemus. Tarkoituksena on vain tarjota karkea skaala sopivien haasteiden löytämisen helpottamiseksi.
Reittien suunnitteluun ja rakentamiseen on monia menetelmiä. Toiset lähtevät liikkeelle yksittäisestä liikkeestä eli muuvista tai tietystä otteesta, jonka ympärille kokonaisuutta lähdetään rakentamaan. Toisinaan inspiraatio reittiin saattaa löytyä jostain tietystä ulkokiipeilyreitistä tai jostain yksittäisestä muuvista vaikkapa lähialueen ulkokiipeilyprojektilta. Kolmas menetelmä reittien suunnittelun tueksi on yksinkertaisesti keskustella hallissa kiipeäviltä millaisia reittejä kaivataan lisää. Olen kuullut käytettävän myös paperille suunnittelumenetelmää, jossa haluttu reitti ja sen haasteen hahmotellaan paperille ennen varsinaista työtä.
Toivoisin oman lähestymiseni sisäreittien tekemiseen heijastavan läheistä suhdettani ulkokiipeilyyn. Pyrin rakentamaan kaiken tasoisille reiteille mielenkiintoa erilaisten teknisten haasteiden kautta. Suosin mielelläni pieniä jalkaotteita samasta syystä ja uskon että teknisempien reittien harjoittelu kehittää kiipeilijää otteesta toiselle loikkimista paremmin. Olen reitintekijänä kuitenkin nöyrä aloittelija maamme huippunimiin verrattuna, mutta uskon, että tässäkin lajissa vain tekemällä oppii. Onkin erittäin palkitsevaa havaita yhä useamman reitin toimivan suunnitellulla tavalla ja antavalla kiipeilijälleen hauskoja hetkiä ja parhaimmillaan opettavan jotain uutta kiipeilystä.