Teksti: Tuomo
Kuva: 27crags.com
Lähtökohta
Olen huonossa kunnossa. Kertaakaan yli kymmenvuotisen kiipeilyharrastukseni aikana en ole alkukesästä ollut näin huonossa kiipeilykunnossa kuin tällä hetkellä. Täytän kohta 30- vuotta. Olenko tulossa vanhaksi? On pohdinnan paikka!
Olen harjoitellut talvikausina aktiivisesti viimeiset kuusi- seitsemän vuotta. Aikaisempien vuosien systemaattinen harjoittelu on tähdännyt kevään parhaita ulkokiipeilykelejä silmällä pitäen. Tänäkin vuonna vielä helmikuun alussa kaikki näytti hyvälle. Oma kiipeily kehittyi suunnitelman mukaan ja syksyllä tehdyt treenireitit menivät alkuvuodesta vihellellen.
Sitten alkoivat ongelmat. Ensin huolimattomuuttani leikkasin etusormestani palan polkupyörän levyjarrua huoltaessani. Sormen paraneminen vei lähes kaksi kuukautta. Seuraavaksi tuli mystisiä ongelmia vatsan kanssa ja myös se keikka päätyi keskussairaalaan.
Kevään loukkaantumisten ansiosta kiipeilykunto romahti kuin Talvivaaran tulvapato. Suurin ongelma oli kuitenkin harjoittelumotivaation löytäminen toipumisen jälkeen. Kevät ja ulkokiipeilysesonki oli ovella ja kunto ”nollissa”. Kiipeily tuntui lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen siltä kun ei ikinä olisi kiivennyt. Tammikuun voimatasot olivat vain ärsyttävä muisto, eikä harjoittelun aloittaminen huvittanut. Kevään ja alkukesän viileillä keleillä en tietenkään saanut juuri mitään kiivettyä. Harmitti!
Päätin, että jotain täytyy tehdä!
Tavoite ja aikataulu
Kuuma kesä on ovella, joten vaikeammista ulkoreiteistä on nyt turha haaveilla ainakaan pariin kuukauteen. Fokus on asetettu syksyn kuulaisiin ja tuulisiin keleihin.
Tavoitteena on nostaa tänä vuonna omaa tasoa sekä köysikiipeilyssä että boulderoinnissa. Numeroina tämä tarkoittaa sitä, että boulderoinnissa syksyn tavoite on päästä yksi 8A+, joka olisi vaikein kiipeämäni reitti. Tämä vaatinee useamman työstökerran. Toisena tavoitteena on päästä kivillä tänä syksynä myös pari 8A:ta yhdellä työstökerralla.
Köydessä maaginen 8A on vielä itseltäni saavuttamatta, joten se olkoon köysitavoitteena. Lähikallioiden vähäisestä määrästä johtuen asetan tavoitteen redpoint suoritteeseen, jottei uusien on sightien perässä tarvitse ajella ympäri Suomea. Myös tämä vaatinee useamman työstökerran.
Suunnitelma
Treenata kovaa. Kovempaa kuin viime talvena ja ehkä kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Mitä se sitten tarkoittaa?
Olen viimeaikoina ajanut jonkin verran polkupyörällä. Se, kuten mikään muukaan laji, ei kuitenkaan tee minusta parempaa kiipeilijää. On siis harjoiteltava kiipeilyä!
Ajatuksena on tehdä kolme kuukautta tolkullista kiipeilyharjoittelua. Harjoitukset jaksottuvat karkeasti kuukauden jaksoihin siten, että heinäkuun helteillä haetaan tuntumaa takaisin määräpainotteisella harjoittelulla. Elokuussa vaikeutetaan reittejä pari napsua ja keskitytään voimakestävyyden esiin takomiseksi. Syyskuussa reittejä ja muuveja vaikeutetaan entisestään sekä tehdään kiipeilynomaista maksimivoimaharjoittelua.
Näin lyhyet kaudet eivät kaiketi varsinaisesti kehitä kyseisiä ominaisuuksia, vaan kyse on lähinnä hermojärjestelmän herättelystä. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Tärkeintä on, että homma alkaa taas toimia ja syksylle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.
Rima on telineessä ja treeni alkaa nyt!
Miten tästä eteenpäin?
Voit seurata harjoittelun edistymistä lukemalla joka perjantai ilmestyvän harjoituspäiväkirjan nettisivujen tarinoista. Luvassa lienee juttua harjoittelun jaksotuksesta, harjoituspäiväkirjaa, videoita treeneistä ja tietysti tunnelmia matkan varrelta.
Aloitan tämän päiväkirjan kahdesta syystä. Toivon, että tämä motivoi myös muita harjoittelemaan entistä kovempaa, kehittymään ja toivottavasti ylittämään itsensä. Toinen syy on itsekkäämpi ja liittyy treenimotivaatioon. Kun on julkisesti jotain tavoitteita asettanut, löytynee motivaatio kesän helletreenien tekemiseen toivottavasti paremmin!
Jos mukana oli sanoja, jotka eivät korvaasi kuulostaneet suomelta, tsekkaa päivitetty kiipeilijä – suomi – kiipeilijä sanakirja!