Teksti, video & kuva: Tuomo
”Jos kroppa kehittyy levossa niin eikö kannattaisi vain maata kotona?”
Vakavasti ajateltuna kova harjoittelu vaatii myös ajoittaista hölläämistä. Tuskin huippu-urheilijatkaan tahkoavat maailmanennätysvauhtia joka treenissä. Omassa kiipeilyssä olen havainnut, että parin kolmen viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen keho alkaa tuntua tukkoiselta, eikä kiipeily enää kulje niin hyvin. Yleensä harjoittelumotivaatiokin tuntuu laskevan samaa tahtia.
Tällöin on hyvä hetki ottaa harjoitteluun kevyempi viikko. Tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä harjoitusten tai edes kiipeilyn kokonaan lopettamista, vaan harjoitteluintensiteetin selkeää laskemista. Kevyt viikko on oivallista aikaa harrastaa muita lajeja ja huoltaa kehoa.
Tämä viikko onkin pitänyt sisällään pyöräilyä, kehonhuoltoa ja kevyen tekniikkapainotteisen kiipeilyharjoituksen.
Määrätreenin yhteenveto
Kolmen viikon treenijakso piti sisällään yhteensä 13 määräpainotteista harjoitusta, joissa kiipesin keskimäärin 14 reittiä/harjoitus eli yhteensä n.180 reittiä/3vko. Jakson aikana kiivettyjen reittien määrä per harjoitus pysyi suurin piirtein samana, mutta jakson loppuvaiheessa reittien vaikeus nousi hieman. Homma on siis menossa oikeaan suuntaan!
Oheisharjoitteita ja varsinkin kuminauhajumppaa olkapäille pitää tehdä hieman enemmän tulevassa harjoitusjaksossa, jotta olkapääongelmat pysyvät poissa. Muuten oheisharjoittelu oli riittävähköä.
Kokonaisuutena homma on hyvällä mallilla ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa harjoitusjaksoa! Tulevaisuudessa harjoitteluun otetaan mukaan vaikeampia reittejä ja voimaominaisuuksien parantamiseen tähtääviä harjoitteita. Niistä kuitenkin lisää tulevalla viikolla!
Seuraava teksti ilmestyy perjantaina 31.7.