Teksti & kuvat: Tuomo
Tällä viikolla piti tekemäni kovasti kiipeilytreeniä, aloittaa otelautatreenit ja muutenkin harjoitella tarmokkaasti viimeviikkoisten epäilysten karkottamiseksi.
Toisin kuitenkin kävi. Viikon harjoitussaldo on synkähköä luettavaa: alle kaksi tuntia kiipeilyä, ei otelautaharjoittelua, ei oheistreeniä, yksi maastopyöräkilpailu ja 50 sekakilometriä maastopyörällä. Missä vika?
Jatkuva kiire!
Kulunut viikko on ollut poikkeuksellisen kiireinen töiden suhteen. Kirjoittamista, kuvia, markkinoinnin suunnittelua ja Karjalan Kovimman elämysalueelle tulevan kiipeilypisteen valmistelu ovat vieneet päivät mukanaan ja kiipeilytreenit ovat jääneet todella vähiin.
Kun on kokoajan hötäkkä päällä, on treenaaminenkin vaikeaa. Mielessä pyörii työhön liittyvät asiat. Onkohan se sähköposti jo lähetetty tai pitääkö vielä hankkia jotain esittelypisteelle? Mieli ei pysy suorituksessa, jolloin kiipeily muuttuu hätäiseksi ja huolimattomaksi. Seurauksena on turhautuminen, joka entisestään ruokkii huonoa kiipeilyä. Silti sitä yrittää pusertaa tiukkaa pikatreeniä tavoitteiden saavuttamiseksi. Yritys tällaisesta harjoittelusta minulle on tuomittu epäonnistumaan.
Toisinaan kiipeilijät kysyvät mitä kannattaisi tehdä kun kiipeily ei tunnu kulkevan innokkaasta harjoittelusta huolimatta. Hetken jututtamisen jälkeen ohjeeni on lähes aina sama. Laske tehoa ja kiipeile määrää. Kiipeile siis enemmän helpompia reittejä. Nauti liikkeestä, onnistumisista ja kiipeily alkaa taas tuntua hauskalta. Sen jälkeen on aika palata taas projektien pariin. Toisinaan tähän menee aikaa useampikin harjoituskerta.
Miksi sitten omia ”ohjeita” on niin vaikea noudattaa? Väkisin pitää yrittää tusata haastavampia reittejä kiireessä vaikka lämmittelyreititkin tuntuvat tavallista vaikeammilta.
Koko viikon treenipäiväkirjan voisi tiivistää muutamaan sanaan: Rauhoitu, hengitä & nauti matkasta!
Ensiviikolla harjoitellaan enemmän. Seuraava harjoituspäiväkirja julkaistaan perjantaina 21.8.