Teksti & kuvat: Tuomo
Harjoitteletko kiipeilyä kerran tai pari viikossa, mutta siitä huolimatta kiipeily tuntuu junnaavan paikallaan? Seuraava greidi tuntuu kaukaiselta eikä kiipeily etene seuraavalle tasolle? Muisteletko kaiholla harrastuksen alkuvaihetta, kun jokaisella kiipeilykerralla tuntui menevän joku uusi reitti?
Älä huoli! Tämä on aivan normaalia. Alkuvaiheessa uusien reittien pääseminen on helppoa, koska tekniikka ja lajivoima kehittyivät alkuun nopeasti. Sitten keho tottuu kiipeilyyn ja nopeat kehitysaskeleet on otettu, jolloin kiipeilytason kehitys tuntuu hidastuvan.
Vaan eipä hätää! Tässä vuoden alkuun viisi vinkkiä, miten kiipeilytaso lähtee uuteen nousuun!
I Määrää!
Yleisimpiä virheitä kiipeilytreeneissä on yrittää jokaisessa harjoituksessa tehdä maksimisuoritusta eli yrittää kiipeillä joka treenissä omaa maksimitasoa. Tällä harjoitusmenetelmällä oppiminen hidastuu, koska treeneissä väsyy nopeammin jolloin treenit jäävät lyhyemmiksi. Lisäksi tekniikan kehitys hidastuu kun liikkeeseen ei voi niin helposti keskittyä vaikeilla reiteillä kun koko ajatus menee otteissa pysymiseen.
Vertailua voidaan tehdä muihin lajeihin. Tuskin Usain Bolt joka harjoituksessa juoksee uutta maailmanennätystä! Sielläkin todennäköisesti harjoitellaan erikseen lähtöä, juoksua, maaliintuloa jne.
Jatkuvan maksimisuorituksen sijaan kannattaa kiipeillä enemmän määrää eli toisin sanoen laskea reittien vaikeutta ja kiipeillä niitä enemmän. Näin lisääntyneiden onnistuneiden muuvien ansiosta tekniikka kehittyy nopeammin, treenit eivät välttämättä fyysisesti ole niin väsyttäviä ja mieli pysyy pirteänä kun tulee onnistumisia.
Määrätreenissä tavoitteita voi asettaa kuten maksimia tavoitellessa. Hyvä tavoite on kiipeillä vaikkapa 10-15 reittiä hieman oman maksimitason alapuolella. Jos siis kiipeilet parhaimmillasi pinkkiä lappua voi määrätreeniin hyvä tavoite olla 12*keltaisen lapun reittiä/treeni. Tätä tavoitetta sitten nostetaan sen mukaan kun kehitystä tulee. Sekä reittien määrää ja vaikeutta voi pikkuhiljaa lisätä. Määrätreenejä kannattaa tehdä ainakin kerran viikossa.
II Keskity tekniikkaan
Toinen perusvirhe kiipeilynharjoittelussa on korostaa voimaharjoittelun (ja oman maksimin) tavoittelu joka harjoituksessa. Hyvällä tekniikalla vaikeiden reittien kiipeily onnistuu huomattavasti vähäisemmällä voimankäytöllä eli todennäköisesti sinulla on jo tarvittava voima oman projektisi kellistämiseen. Kehittämällä liikkumisen tekniikkaa seuraava taso saavutetaan usein huomattavasti voimaharjoittelua nopeammin. Kiipeily on ennen kaikkea taitolaji!
Sopivia tekniikkaharjoituksia ovat erilaiset yksittäisiin ”taitoihin” keskittyvät tehtävät, jossa keskitytään yhteen tiettyyn kiipeilytekniikan osaan kerrallaan. Esimerkkinä vaikkapa ”Hiljaiset jalat”- harjoitus. Tässä harjoituksessa keskitytään siihen, että jalkatekniikka on mahdollisimman sujuvaa ja pitää mahdollisimman vähän ääntä.
Keskittyminen yhteen asiaan auttaa tekniikan parantamisessa huomattavasti ”tänään kiipeilen täydellisesti” tekniikkaa paremmin, sillä ihmismieli ei kovinkaan helposti käsittele näin epämääräistä tavoitetta. Aseta konkreettiset tavoitteet harjoitukseen (esim. jalkatekniikka, painopisteen liike jne.).
Jos kiipeilytekniikkasi kaipaa päivitystä niin tsekkaa BS:n tekniikkakurssit!
III Unohda kahvat
Kahvoilla kiipeilemällä ei kukaan kehity hyväksi kiipeilijäksi. Kahvat antavat anteeksi huonon liikkumisen, jolloin kehittymisen kannalta välttämätön palaute putoamisen muodossa jää saamatta. Kahvojen sijaan kiipeile pienemmillä (krimpit) ja/tai pyöreämmillä (sloupperit) otteilla.
Huonommat otteet pakottavat keskittymään parempaan liikkumiseen. Lisäksi käsivoimat kasvavat näillä otetyypeillä paljon kahvoja paremmin. Koska slouppereilla ja krimpeillä kiipeily on kahvoja vaikeampaa, kannattaa reittejä valita varsinkin alkuun loivemmilta seiniltä.
IV Pitkäjänteisyys
Kiipeilytason nosto hidastuu mitä enemmän lajia harrastetaan. Se pitää hyväksyä, että harrastuksen alkuvaiheesta tuttua kehitystahtia on hyvin hankala saavuttaa kun lähestytään omaa teoreettista maksimia.
Kehitysaskelien saavuttaminen pidempää harrastettaessa vaatii alati enemmän tai parempaa harjoittelua koska keho tottuu edellisiin harjoituksiin.
Testaamalla pitkäjänteisesti erilaisia harjoituksia kehitystä alkaa taas tulla!
V Unohda greidit ja lappujen värit (edes hetkeksi)
Kiipeilyn pitäisi pääsääntöisesti olla hauskaa! Jos mielessä jatkuvasti pyörii seuraavan tason saavuttaminen, saattaa stressaaminen viedä osan kiipeilyn iloa.
Lopeta siis jatkuva greidien ja lappujen tuijottelu ja yritä nauttia jokaisesta muuvista kuten harrastuksen alkuvaiheessa. Testaa ”liian helppoja” reittejä ja yritä kiipeillä niitä vaikka yhdellä kädellä. Testaa tasosi nähden liian vaikeita reittejä ja kokeile saatko edes yhden muuvin tehtyä. Kiipeile poikkareita tai testaa köysikiipeilyä vaihteeksi. Jos olet boardilla krimppaaja niin testaa välillä teknisempiä reittejä. Vaihtelua, iloa ja vähemmän greidin tuijottelua.
Sieltä se kehitys pikkuhiljaa tulee.