Teksti ja kuvat: Tuomo
Reitti.
Siinä on usein kiipeilyhallilla kuultu sana.
Yleisyydestään huolimatta se kuvaa aika huonosti sitä, mistä kiipeilyssä ja sitä varten tehdyissä ”reiteissä” on kysymys.
Jos reitinteossa olisi kysymys ”reitin” tekemisestä, olisi työnämme ruuvata kahvoja seinään tasaisin välein tikkaiden tapaan. Näin saisimme aikaan reitin seinän alareunasta yläreunaan. Vaikeammilla reiteillä ainoa muutos olisi se, että käytettäviä otteita pienennettäisiin ja otteiden välimatkoja kasvatettaisiin. Ja niin olisi halli äkkiä täynnä reittejä valmiina kiipeilijöiden kiivettäväksi. Toki näinkin voi hallin täyttää. Me kuitenkin etsimme monipuolisempaa ja kaikkia osapuolia kehittävämpää tapaa tehdä asioita. Lopulta kyse on valinnoista.
Reittien sijaan onkin paljon kuvaavampaa puhua ongelmista tai probleemista. Sana ongelma kuvaa paljon paremmin kiipeilyreitin tarkoitusta. Huono reitti on kuin tikkaat. Se on mielikuvitukseton, toistava, itsestään selvä ja siten tylsä. Probleema eli ongelma sen sijaan on mielenkiintoinen, toisinaan alkuun mahdottoman näköinen, kaunis ja kutsuva kokonaisuus, joka opettaa kiipeilijälle jotain uutta ongelmaa ratkoessa. Probleema on koukuttava kokonaisuus, joka toisinaan tulee uniin ja kutsuu luokseen yhä uudelleen.
Reitintekijä voi paljastaa kiipeilijälle ratkaisun, mutta vastauksen ymmärtääkseen kiipeilijän on hyvä ensin tutkia itse ongelmaa. Ratkaisu ei yksin auta, jos tarkoituksena on kehittää taituruutta pelkkien yksittäisten onnistumisten sijaan.
BoulderSaimaan reitinteon periaatteet
Tavoitteenamme on luoda tila, jossa eritasoiset kiipeilynharrastajat ensikertalaisista kokeneisiin harrastajiin viihtyvät ja oppivat uutta kiipeilystä ja itsestään. Esittelemme tässä BoulderSaimaan reitinteon neljä pääperiaatetta, jotka ohjaavat päivittäistä työtämme kiipeilyn parissa.
1. Laatu ja turvallisuus
Kiipeily on kiipeilykeskuksen tärkein palvelu ja siten hyvä kiipeily on kaikki kaikessa.
Laadun määrittely on tietysti vaikeaa, sillä kyseessä on kiipeilijän subjektiivinen kokemus. Siinä missä toinen rakastaa dynoja, löytyy kaveriksi aina joku, joka niitä inhoaa. Tärkeää onkin tarjota erilaisia ongelmia, joista jokainen voi löytää omat suosikkinsa.
Laatuun panostaminen on tietoinen valinta, jonka yhtenä kustannuksena on karsia reittien määrää. Parempien ja monipuolisempien ongelmien tekemiseen menee yleensä enemmän aikaa ja ne vievät enemmän tilaa nykyisine isoine otteine. Meistä määrää tärkeämpää on se, kuinka monta mielenkiintoista, koukuttavaa ja opettavaista probleemaa on kullekin harrastajalle tarjolla.
Reitintekijällä on tietysti myös iso vastuu kiipeilyn turvallisuudesta. Ongelmia tehdessä mietimme tarkasti putoamissuunnat, otetyypit ja muut kiipeilyn turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Monipuolinen kiipeily paitsi opettaa uusia taitoja, se myös jakaa harjoittelun kuormitusta kehon eri osille ja näin vähentää ylikuormituksen riskiä ja vahvistaa ominaisuuksia tasapuolisesti.
2. Monipuolisuus
Kiipeily on monipuolinen laji, jossa seinän muodot, otetyypit ja erilaiset liikemallit luovat loputtomat mahdollisuudet erilaisten haasteiden luomiseen. Sisäkiipeily monipuolistuu ja sitä harrastavien, erityisesti nuorten, taitotaso kasvaa huimaa vauhtia. Olisi lyhytnäköistä ja tylsää rajoittaa tekemistä vain johonkin tiettyyn kiipeilytyyliin.
Toisinaan monipuolisuuden tavoite edellyttää sitä, että kokonainen seinä pitää varata vain yhtä ongelmaa varten. Släbillä olevan tasapainohaasteen kiipeämiselle on ehdottoman tärkeää, että tiellä ei ole muita otteita, jotka haittaisivat kiipeilyä. Kyse on tietysti myös turvallisuudesta. On mukavampi pudota, kun släbin alareunassa ei vaani iso ote valmiina taittamaan kiipeilijän jalkaa otteen lipsahdettua.
Kun haluamme monipuolisuutta, on sen väistämätön edellytys, että asioita pitää rohkeasti kokeilla. Toisinaan yritys menee pieleen, eikä tehty ongelma toimi halutusti. Aina toisinaan kokeilut kuitenkin toimivat ja tuloksena ilahduttava ja opettavainen probleema. Paras palaute, jota voimme työstämme saada on se, että edes yksi kiipeilijä sanoo oppineensa jotain uutta ongelmaa ratkoessa!
3. Tasapuolisuus
Reitintekoamme ohjaava systeemi perustuu normaalijakaumaan. Keltaisen lapun ongelmia on eniten, sillä ne palvelevat suurinta osaa kiipeilijöistä. Huomattava osuus BoulderSaimaan kiipeilijöistä on aloittelijoita ja lapsia ja haluamme panostaa siihen, että myös he pääsevät kiipeilemään hyviä ongelmia.
Kiipeilyn vaikeus ulkokiipeilyssä määritellään suomessa yleisimmin alun perin Fontainebleaun kiipeilyalueelta tutulla ns. ranskalaisella asteikolla (3-9A). Asteikossa pienempi numero tarkoittaa helpompaa kiipeilyä ja kiipeily vaikeutuu numeron noustessa. Käytämme reitinteon ohjaukseen taustalla tätä ranskalaista asteikkoa.
Kiipeilyssä vaikeusasteet eivät kuitenkaan ole absoluuttisia totuuksia, vaan reitintekijän, tekijäjoukon ja kiipeilijöiden näkemys aiheesta. Sisägreidauksemme siis pohjautuu löyhästi ulkokiipeilyyn, muttei se ole mikään absoluuttinen vaikeuden mittari, sillä siihen vaikuttaa reitintekijän ja kiipeilijän ominaisuudet, erilaiset taidot ja erityisesti sisäkiipeilyssä myös kiipeilijän pituus.
Pituudella on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän vaikutusta probleeman vaikeuteen. Pyrimme parhaamme mukaan huolehtimaan siitä, että ongelmat olisivat lyhyempienkin kiipeilijöiden kiivettävissä, mutta läheskään aina tämä ei ole mahdollista. Joitain ongelmia on vain mahdotonta saada toimimaan halutusti kaikenkokoisille kiipeilijöille.
Kehotammekin kiipeilijöitä unohtamaan lappujen värit ja rohkeasti itse arvioimaan vaikeutta suhteessa omaan aikaisempaan kiipeilyyn. Oleellista ei ole se, minkä värinen lappu (tai muissa keskuksissa numero) otteissa milloinkin roikkuu, vaan se miten tämä juuri kiivetty ongelma suhtautuu omiin koettuihin kykyihin ja omaan aiempaan tasoon.
Jatkuvasti yleistyvät isot otteet ja boksit tasoittavat pituuseroja ja siksi niitä käytetäänkin paljon kisoissa ja samasta syystä niiden suosio on lisääntynyt myös normaalissa hallikäytössä. Pituuserojen tasoittamiseksi käytämme usein myös ”ylimääräisiä” otteita, joita pidemmät kiipeilijät eivät ehkä tarvitse, mutta lyhyemmät yleensä löytävät niille käyttöä.
4. Tuoreus
Panostamme siihen, että kaikki ongelmamme ovat tuoreita! Tätä kirjoitettaessa vanhimmat ovat noin viisi viikkoa sitten tehty. Uusiimme kiipeilyä noin 10-20 probleeman viikkovauhtia ja kaikki boulderseinien ongelmat vaihtuvat nykyään keskimäärin noin kuuden viikon syklissä. Uudet haasteet pitävät niin kiipeilijöiden kuin reitintekijöiden ajatukset ja tekemisen tuoreena!
Kiipeilijän kannalta erilaiset probleemat ovat melko usein tuoretavaraa. Uutena niiden ”käyttöarvo” on korkea, mutta seinällä vanhetessaan ne unohtuvat muutamaa klassikkoreittiä ja rakkaita projekteja lukuun ottamatta melko nopeasti. Uusi kiipeily on sisäkiipeilyn suola! Mikä onkaan auvoisampaa kuin päästä pohtimaan uusia haasteita joka viikko!
Myös reitintekijän kannalta vanhojen ongelmien purkaminen ja uusien tekeminen on ihanaa! Vanhoista ja aina ”ei niin onnistuneista” reiteistä päästään eroon, seinä tyhjennetään, otteet pestään ja näin pääsemme viikoittain luomaan kokonaan uuden puuhakentän yhteiseksi iloksemme. Tyhjä seinä inspiroi aivan uudella tavalla verrattuna jo valmiiksi täyteen seinään.
Tuoreuteen liittyy luonnollisesti myös uudet kiipeilyotteet ja boksit, joita tilaamme keskimäärin pari kertaa vuodessa.