Teksti: Tuomo
Kuvat ja video: Tuomo
Ajatukset: Sanna, Ville, Timo ja Tuomo
Aloitetaanpa määrittelemällä mitä inspiraatiolla tarkoitetaan. Inspiraatio on varsin mielenkiintoinen sana, sillä sen vertauskuvallinen tulkinta on käytetty ennen sen kirjaimellista tulkintaa.
Sana inspiraatio tulee nimittäin alun perin latinan kielestä ja tarkoittaa sananmukaisesti sisäänhengitystä (in- = sisään ja spirare = hengittää). Sanan alkuperäinen merkitys oli kuitenkin teologinen ja sen mukaan pyhä vaikutus johdatti inspiroitunutta ihmistä. Tällä viitattiin mm. raamatun kirjoittajiin, jotka toimivat tämän teologisen tulkinnan mukaan pyhän hengen inspiroimana.
Myöhemmin inspiraatio vakiintui käyttöön myös profaanimmassa käytössä, kun sillä alettiin tarkoittaa varsinaista sisään hengittämistä. Tätä käsitettä käytetään edelleen mm. lääkäreiden keskuudessa sisäänhengityksestä puhuttaessa.
Nykyisellään inspiraatiolla tarkoitetaan tyypillisesti henkisen virittymisen tilaa jonkin luovan ajatteluun tai toteuttamiseen. Se on siis joku tai jokin, joka antaa idean asian toteuttamiseen. Usein arkipuheessa inspiraatio käsitetään äkilliseksi hyväksi ideaksi.
Vaan siirrytäänpä nyt etymologiasta käytäntöön ja pohditaan mikä reitintekijöitämme inspiroi yhä uudelleen uusien probleemien toteuttamiseen!
Mikä reitintekijää inspiroi?
Keskustellessamme BoulderSaimaan reitintekijöiden kanssa inspiraatiosta, nousi keskusteluissa esiin muutamia yhteisiä tekijöitä, joista kaikki reitintekijämme tuntuivat innostuvan inspiraatiosta puhuttaessa.
1. ”Leikkikenttä”
Seinien ja boksien tarjoamat muodot yhdistettynä erilaisten otteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin luovat leikkikentän, jossa voimme yhdessä tutkia mikä kaikki onkaan mahdollista! Reitintekijöiden tehtävänä on luoda tilanteita, joissa kiipeilijä voi löytää jotain uutta ja oppia.
Toisinaan reitintekijöillä saattaa olla idea jostain tietystä muuvista, jonka haluaisi seinälle toteuttaa ja probbleema alkaa rakentua tuon yhden muuvin ympärille. Monella meistä tuntuu olevan tapana myös olla liikaa miettimättä reittiaihioita valmiiksi, vaan toteuttaa reitintekoa pikemminkin tarpeen ja seinäprofiilin mukaan hetkessä. Se mistä ideat tuossa vaiheessa kumpuavat tuntuu jäävän usein mysteeriksi!
2. Ulkokiipeily
Kaikki reitintekijämme ovat aktiivisia ulkokiipeilijöitä ja se tuntuu antavan kaikille paljon innoitusta myös sisäkiipeilyn rakentamiseen. Kukaan tekijöistämme ei tunnusta tekevänsä tarkkoja kopioita ulkoreiteistä sisälle, vaan enemmänkin ulkokiipeilystä saadaan ideoita erilaisiin liikesarjoihin tai avainliikkeisiin.
3. Media ja muiden tekijöiden seuraaminen
Osa reitintekijöistämme kertoi aktiivisesti seuraavansa reitinteon trendejä sosiaalisen median välityksellä niin maailman kilpakiipeilyareenoilta kuin muilta halleilta. Tämä onkin varsin oivallinen tapa saada innostusta tekemiseen ja erilaisten ideoiden testaamiseen myös omilla seinillä.
Suosikkiprofiilit ja -otteet?
Suosikkiprofiileista keskustellessamme kaikilla reitintekijöillä tuntui painottuvan loivempien profiilien suosiminen. Tämä johtuu siitä, että loivemmat seinäprofiilit mahdollistavat monipuolisemman kiipeilyn. Loivat seinät mahdollistavat herkän ja tasapainoa vaativan kiipeilyn ohella oivalliset mahdollisuudet myös erilaisten koordinaatiohaasteiden tekemiseen voimakiipeilyä unohtamatta.
Keskusteluissa nousi toki esiin myös jyrkkien seinien mahdollisuudet esimerkiksi mukavien huukkimuuvien tekemiseen, deadpointin tehokkaaseen hahmottamiseen ja puhtaaseen voimakiipeilyn toteuttamiseen koko keholle keskivartaloa ja jalkoja myöden.
Loivempien profiilien suosiminen näkyy myös laajemmin, kun seurataan kiipeilyhallien kehitystä. Tyypillisesti seinät ovat nykyhalleissa loivempia ja släbiä ja suoria seinäpintoja löytyy paljon.
Otetyypeistä reitintekijöiden suosikeiksi tuntuu nousevan erilaiset sloupperit ja listat. Otteista puhuttaessa onkin tärkeää huomata, että käytettäviin otteisiin suhtaudutaan melko työkalumaisesti. Kuhunkin ongelmaan käytetään mieluusti niin vaikeita otteita, kun se reitin muuhun tasoon nähden on tarpeellista. Vaikeammilla otteilla tarkoitetaan slouppaavampia otepintoja ja pienempiä listoja. Vaikeammat otteet auttavat kiipeilijää paremmin havaitsemaan omat virheet liikkumisessa, sillä vaikea ote ei mahdollista huonoa liikkumista kuten parempi ote mahdollistaisi. Se mikä on vaikea ote, riippuu käytettävästä profiilista, suunnitellun probleeman tasosta ja kohderyhmästä, jolle ongelmaa ollaan tekemässä.
Timo ei tällä kertaa valitettavasti päässyt osallistumaan videon kuvauksiin, mutta Timolta tekstiviestitse saatu kommentti tiivistää koko tekstin melko oivallisesti:
”Kyllä nykyään suosikkiprofiileiksi on muodostuneet loivemmat seinät eli vertit ja släbit, koska ne mahdollistavat monipuolisemman kiipeilyn kuin hänkki. Vaikka on jyrkissäkin seinissä tietysti puolensa!
Otteissa taas ei ole sellaista suosikkiotteita, vaan enemmänkin riippuu siitä mitä ollaan tekemässä. Tapauskohtaisesti joku otesarja saattaa olla tosi hyvä yhteen tarkoitukseen ja kertakaikkisen sopimaton toiseen. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että hyvät otteet ovat omasta mielestä hyvin muotoiltuja niin ulkonäöllisesti, käytettävyydeltään kuin ergonomisestikin.
Ideoita uusiin reitteihin tulee kiipeilijöitä seuraamalla. On kiva testailla mitä kaikkea on mahdollista toteuttaa. Toisinaan ulkokiipeilystä tulee ideoita ja inspiraatiota uusiin ongelmiin myös sisälle.”