Teksti ja kuvat: Tuomo
Mikael on yksi aktiivisimmista kiipeilijöistä BoulderSaimaalla. Reilun vuoden jälkeen miehellä on 120 treeniä takana. Otin kaverin haastatteluun ja jutustelimme Mikaelin kiipeilytaustasta, motivaatiosta ja treenivinkeistä aloittelijoille.
Kuinka kauan olet kiipeillyt?
Aloitin Huhtarissa kun siellä oli aikanaan seinä. Se oli jotain -90 lukua, mutta ei tarkempaa muistikuvaa vuodesta. Sen jälkeen yliopistolla ylioppilastalon kellarissa pääsin kokeilemaan boulderointia ja Imatralla messukeskuksessa köysikiipeilyä. Aktiivisemmin aloin kiipeillä vuonna 2007 Oslossa asuessani. Pääosin harrastin siellä boulderointia, sillä salilla oli vain muutama köysilinja ja boulderointi tarjosi mielestäni paljon mielenkiintoisemman älyllisen ja fyysisen haasteen.
Miksi laji kiinnostaa?
Laji vaan jostain syystä kiinnosti ja näytti mielenkiintoiselta. Kiipeilin penskana paljon puissa ja kiipeily oli jatkumoa siihen. Huhtarin köysiseinälle päädyin huhupuheiden kautta, sillä paikkaa ei juuri markkinoitu. Alkuun ei paljon perehdytystä annettu, joten ei muuta kun valjaat päälle ja kasilla varmistaminen haltuun. Kiipeily vastasi hyvin ennakkokäsityksiä ja tuntui yhtä siistiltä kuin olin aikaisemmin ajatellut.
Kuinka paljon kiipeilit aluksi?
Huhtarissa kiipeilin hyvin satunnaisesti. Imatralla kävin useammin, noin pari kertaa viikossa, jolloin alkoi ensimmäistä kertaa huomata kehitystä. Myöhemmin muutin Osloon ja siellä alkoi boulderointi. Puolen vuoden aktiivisen kiipeilyn jälkeen hajosi polvi ja kiipeily jäi sen jälkeen lähes kokonaan.
Mikä sai palaamaan kiipeilyn pariin loukkaantumisten jälkeen?
Kehitys motivoi minua tosi paljon. Lisäksi kiipeily on älyttömän hyvä kuntosalin korvike. Parilla lisäliikkeellä saa monipuolisen treenin ja kehitys motivoi eteenpäin.
120 kiipeilykertaa BS:llä takana (110 treeniä/12 kuukautta + kymmenen kerran kortti sitä ennen). Mikä ajaa kiipeilemään kerta toisensa jälkeen?
BoulderSaimaan avaaminen oli hyvin tervetullut uutinen, sillä paikkaa harjoitteluun ei Lappeenrannassa ollut. Uudet reitit ja kehitys motivoivat jatkamaan. Kiipeily tarjoaa myös älyllisiä haasteita ja ratkaisujen keksiminen palkitsee. Joskus saatan yrittää samaa reittiä jopa 50 kertaa ja sitten kun onnistuu, niin fiilis on mieletön!
Vahvuudet ja heikkoudet kiipeilijänä?
Olen släbikärppä eli tasapainoa ja jalkatekniikkaa vaativilla reiteillä olen mielestäni hyvä. Sormivoimat on mielestäni selkeästi suurin heikkouteni, mihin on kyllä tullut jo vähän parannusta, kun on ensimmäisen kerran päässyt kiipeämään edes vuoden verran säännöllisesti.
Harjoitteletko ”vain” kiipeilemällä vai rytmitätkö/suunnitteletko harjoittelua muuten?
Pyrin ajattelemaan kaikkia lajeja analyyttisesti ja kokeilemaan uusia juttuja. Syksyllä minulla oli pidempi tasannevaihe, jolloin ei kehitystä tullut. Nyt uusien reittien ja treenien myötä kehitys on lähtenyt liikkeelle ja olen päässyt taas vaikeampia reittejä!
Onko sinulla vinkkejä aloittelijoille?
Suosittelen kiipeilemään ainakin pari kertaa viikossa. Itselleni se on ainakin tärkeää. Jos ei hallilla pääse käymään, niin ainakin jotain oheisharjoittelua/jumppaa kotona kannattaa tehdä, jotta kehitys jatkuu.
Ja loppuun Mikael tietysti lähettää terveisiä vaimolle, joka on mahdollistanut aktiivisen harrastamisen! 😉