Teksti ja kuva: Tuomo
Aloitin kovan treeniurakan saavuttaakseni kevään loukkaantumisten aikana kadottamani kiipeilykunnon.
Treenit
Ensimmäinen harjoitusviikko on lähtenyt käyntiin melkolailla odotetusti. Käytännössä tämä on tarkoittanut happokkaita käsiä ja hukassa olevaa hermotusta! Liikkuminen seinällä on siis hakusessa, mutta jo parin treenin jälkeen suunta on kohti parempaa.
Kädet osoittavat joka treeneissä väsymisen merkkejä hyvinkin nopeasti, usein jo ensimmäisten reittien jälkeen. Tulevilla viikoilla parempaan alkulämmittelyyn pitää kiinnittää huomiota, sillä hyvin tehty alkulämmittely tuntuu parantavan koko treeniä, kun kroppa on hyvin hereillä. Lisäksi hapot eivät yllätä aivan niin nopeasti kun alkulämmittelyyn käyttää hieman enemmän aikaa.
Viikko piti sisällään yhden ulkokiipeilysetin Mustavuorella. Köysiretki Mustikselle osoitti karulla tavalla päivän kunnon ja harjoittelun tarpeen! Yhtään reittiä en saanut kiivettyä. Kallio sisällään on loistava paikka vaikean köysikiipeilyn harrastamiseen ja paluu mestoille tapahtuu kesän aikana toivottavasti useampia kertoja. Aivan mahtava kallio!
Sisätreenit aloitin kolmella kahden tunnin mittaisella määräpainotteisella harjoituksella. Heinäkuun aikana kussakin määrätreenissä on tarkoituksena kiivetä 12-15 reittiä. Reitit ovat vaikeudeltaan sellaisia, että ne saa kiivettyä ensimmäisellä tai toisella yrittämällä. Jos kesken treenin alkaa tuntua siltä, että kiivettyjen reittien määrä jää liian vähäiseksi olen valinnut seuraaviksi reiteiksi helpompia. Jos meno taas tuntuu liian kevyeltä on vaikeutta nostettu sen mukaan, että alkaa meno painaa ja harjoituksissa kiivettyjen reittien määrä osuu yllämainittuun haarukkaan. Tällä treenillä saadaan yhteen harjoitukseen paljon erilaisia muuveja. Lisäksi reittimäärätavoite tekee harjoittelusta mielekkäämpää itselleni. Jos mitään suunnitelmaa ennen harjoitusta ei ole, alan helposti projektoida jotain mielenkiintoista reittiä ja tehtyjen muuvien kokonaismäärä jää kovin alhaiseksi.
Viikon aerobisena olen ajellut noin 7,5h tuntia maastopyörällä sekalaisia polkuja keskisykkeiden huidellessa 130 tienoilla. Fillarointi varsinkin maastossa toimii itselleni hyvin kiipeilyn vastapainona sillä se haastaa koko kehon hallintaa ja saa laiskankin lenkkeilijän aerobiseen treeniin. Kaiken lisäksi se on todella hauskaa!
Asenne kuntoon!
Helle on saapunut Lappeenrantaan! Olen tällä viikolla pohtinut kesäisten olosuhteiden vaikutusta kiipeilyn harjoitteluun. Olen aina pitänyt sisäkiipeilyä harjoitteluna ulkokiipeilyä varten. Talvella treenataan sisällä kovaa, jotta kiipeily ulkona sujuisi mahdollisimman hyvin. Useimpina vuosina olenkin ollut parhaassa kunnossa keväällä talven sisätreenien jälkeen. Kesäkuumalla kiipeily kuitenkin on helposti jäänyt, koska kuumalla ulkokiipeily ei onnistu eikä sisälle jaksa vaivautua kun kitka on huono ja otteet tuntuvat saippualta.
Tästä seurauksena on kiipeilytason laskeminen, joka näkyy myös syksyn ulkokiipeilyssä. Tajusin, että jos haluan paremmaksi ulkokiipeilyssä ei kesän sisätreenejä kannata jättää tekemättä vaikka kiipeily tuntuukin vaikeammalta helteessä. Sisäharjoittelussa se on ihan sama puristatko isompaa muovipalaa hikisillä käsillä kovempaa vai pienempää hyvällä kitkalla! Harjoitusvaikutus on sama: molemmissa tilanteissa minun pitää tehdä kaikkeni pysyäkseni otteissa. Lisäksi sisätreenissä tehtyjen muuvien määrä on usein suurempi ja harjoitusvaikutus näin parempi. Sitä paitsi sisällä sopivia harjoitusreittejä on metrin välein, kun ulkona saa tarpoa helteessä pahimmillaan kilometrejä seuraavan reitin luokse. Tarinan opetus itselleni on se, että sisätreeni helteessä kannattaa aina. Vähemmän selitystä ja enemmän tekemistä jatkossa!
Ensimmäisen viikon jälkeen päälimmäisenä mielessä on tyytyväisyys siitä, että tähän tuli ryhdyttyä. Kiipeily on taas hauskaa kun tavoitteet on asetettu ja harjoitukset on saatu käyntiin!
Seuraava harjoituspäiväkirja tulossa perjantaina 10.7!