BoulderSaimaa
BLOGI KIIPEILYSTÄ JA IHMISISTÄ SEN YMPÄRILLÄ #SUOMENLESOINKIIPEILYBLOGI

Henkilökuva – Haastattelussa vuoden sitkein kiipeilijä

Teksti & kuvat: Tuomo

BoulderSaimaan vuosijuhlissa palkittiin vuoden aikana kunnostautuneita kiipeilijöitä. Yhtenä palkintokategoriana oli vuoden sitkein kiipeilijä. 

Kiipeilijät ovat ehkä keskivertoväestöä periksiantamattomampaa sakkia, mutta nyt ajatuksena oli nostaa esiin kiipeilijä, joka nousee sitkeyssarakkeessa vielä peruskiipeilijääkin korkeammalle. Tänä vuonna palkinnon pokkasi noin vuoden kiipeilyä harrastanut Outi Peippo. Tässä voittajan mietteitä palkinnosta ja kiipeilystä.

BoulderSaimaan vuoden sitkein kiipeilijä palkittiin sitkeällä ruisleivällä ja käsien ihonhoitoon tarkoitetulla vahalla.

Yllättikö valinta?

Kyllä yllätti. Ihmettelin ääneen, että eikö sieltä tämän sitkeämpää löydy!

Miten päädyit alun perin kiipeilyn pariin?

Kiinnostuin kiipeilystä ensimmäistä kertaa vuosia sitten nähdessäni elokuvan ranskalaisesta kiipeilijästä boulderoimassa. En tiennyt lajista mitään, mutta silti se laji jäi mieleen.

Reilu vuosi sitten ystäväni Huhtasen Ville alkoi harrastaa kiipeilyä ja aloin kysellä häneltä lajista. Ville viisaana miehenä päätteli, että nyt taitaa kiinnostusta olla, joten hän kysyi mukaan testaamaan.

Millaista kiipeily sitten oli ensimmäisen kerran perusteella?

Odotin etten pääse yhtään otetta eteenpäin, kun en kuitenkaan ole mitenkään huippukunnossa. Oli kuitenkin ilo huomata, että seinällä oli myös helpompia reittejä, joita aivan aloittelijanakin pääsin ylös. Kiipeily oli helpompaa kuin alkuun kuvittelin.

Mikä kiipeilyssä parasta?

Kiipeilyssä viehätti alusta asti se, ettei siinä ole kenkien lisäksi ylimääräisiä välineitä vaan voi keskittyä omaan tekemiseen. Heti alussa tuli ilmi myös kiipeilyn monipuolisuus. Voimasta ja notkeudesta on etua ja olen havainnut positiivisia vaikutuksia myös liikkuvuuden kehittymiseen. Kiipeily tuntuu kehittävän monipuolisesti.

Lisäksi se kehittää myös henkisesti. Kiipeilyssä oppii sietämään epävarmuutta, astumaan ulos mukavuusalueeltaan. Kiipeilyn myötä oppii nauttimaan pienistä, välillä hiuksen hienoista kehitysaskelista. Saa vaikkapa pidettyä jostain otteesta sekunnin kauemmin kiinni kuin edellisellä kerralla. Välillä se on päivän paras juttu. 

Yksi iso juttu itselle on se, että vaikka lajissa kilpaillaan ja harrastajat ovat hyvin eritasoisia niin se ei tunnu olevan se juttu. Yhteishenki on tosi hyvä ja kaikki tekevät omaa juttua omalla tasollaan ja silti kaikki liikkuvat yhdessä.

Outin päättäväinen kiipeilyilme!

Asut Imatralla ja olet treenaillut Vuoksenniskan koulun cavella. Osin näihin Imatran keivin tapahtumiin perustuu palkintosi vuoden sitkeimpänä kiipeilijänä. Kertoisitko Imatran treeneistä?

No Imatran seinä on kokeneiden harrastajien seinä, joten helpompia otteita, saatikka helppoja reittejä ei kauheasti ole. En aluksi löytänyt seinältä otteita, joissa olisin voinut edes roikkua. Muutama ote kuitenkin löytyi ja ensimmäiset harjoitukset menikin parissa otteessa roikkuen. Vuodessa kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja nykyään pystyn tekemään siellä jopa jotain muuveja!

Miten treeniporukka otti ensikertalaisen vastaan Imatralla?

Tosi hyvin! Kovasti kaikki pahoittelivat, ettei seinällä löydy aloittelijoitten reittejä, mutta ei se minua haitannut. Sillä keivillä ei ainakaan tule mitään harhakäsityksiä omista taidoista! 😉 

Olet rohkeampi kuin moni ikäisesi, kun uskalsit lähteä kokeilemaan. Mitä terveisiä sanoisit sellaiselle joka vielä arpoo uskaltaisiko seinälle?

Moni pitää lajia vaarallisena, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Alla on paksu patja ja alkuun voi kiipeillä tosi matalalla halutessaan. Rohkeasti vain kokeilemaan uutta ja yllättymään!

Kun seuraavan kerran kiroat, ettei treeni edisty tai kiipeily on vaikeaa, mieti Outia. Vuosi treeniä Imatralla, eikä reittiäkään kiivettynä. Sitkeyttä hyvä ystävä!